Syrjintäsarjassa aiheena sukupuolten yhdenvertaisuus – tasa-arvo pois mappi-Ö:stä

Työpaikoilla pitäisi sanoa useammin ääneen, että erilaisuus on ok, sanoo Anukatariina Solonen.

Solonen ehti opettaa fysiikkaa ja matematiikkaa vuosikymmeniä miehenä ennen kuin uskaltautui hame päällä töihin. Vaikka hän ei enää varsinaisesti pelännyt katastrofia, oli tilanne kuitenkin äärimmäisen jännittävä.

Mutta tasa-arvolain pykäliä ei tarvinnut ladata pöytään, sillä esihenkilö tuki ja työkaverit halasivat ilosta, kun hän kohtasi heidät ensimmäistä kertaa omana itsenään.

Solonen määrittelee itsensä tranvestiitiksi, joka on sinut sekä mies- että naisminänsä kanssa. Transvestiiteillä ajatellaan olevan sisäinen tarve eläytyä vastakkaisen sukupuolen rooliin.

Solonen esiintyy jutussa muutetulla nimellä, koska hän ei ole kertonut asiasta vielä kaikille lähisukulaisilleen.

Solonen on jo jäänyt eläkkeelle opettajan työstä, mutta kouluttaa työnantajia osallistavien työyhteisöjen rakentamisessa. Eli sellaisten, jossa erilainenkin ihminen voi kokea kuuluvansa mukaan työyhteisöön ilman pelkoa syrjinnästä ja häirinnästä.

Solonen kannustaa viestimään organisaation hyväksyvästä ilmapiiristä jo rekrytoinnissa. Voi vaikka kertoa, miten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta edistetään työpaikalla ja miten syrjintään käytännössä puututaan.

– Vinkki ei koske vain eri sukupuolia vaan kaikkia syrjinnän muotoja vammaisuudesta eri seksuaalisiin suuntautumisiin ja ihonväriin. On tärkeä tietää, että moninaisuus nähdään työpaikalla rikkautena.

Työpsykologiaakin opiskelleena Solonen muistuttaa, että työpaikka hyötyy usein osallistavasta ilmapiiristä. Sellainen saa erilaiset työntekijät sitoutumaan ja motivoitumaan työhönsä paremmin.

Moninaisuutta tukevat arvot ovat organisaatioille myös imagoasia, josta erityisesti nuoret välittävät. Vuoden 2019 Nuorisobarometrin mukaan nuoret arvostavat työn merkityksellisyyden lisäksi sitä, että omat arvot kohtaavat tehtävän työn kanssa.

Laki on Solosen työn peruskallioita: tasa-arvolaki kieltää yksiselitteisesti sukupuoleen perustuvan syrjinnän.

Vuoden 2015 alussa tasa-arvolakia tarkennettiin siten, että myös sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu mainittiin syrjintäperusteina. Lakia oli aiemminkin tulkittu näin, mutta nyt asia todettiin selvästi.

Laki edellyttää tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien tekemistä yli 30 hengen työyhteisöissä, myös oppilaitoksissa.

– Mutta suunnitelmilla on tapana hautautua mappi Ö:hön, Solonen huokaa.

Työnantajilla ei totisesti ole kehuttavaa, ilmenee Tilastokeskuksen sosiaali- ja terveysministeriölle toteuttamasta Työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmat ja palkkakartoitukset 2020 -tutkimuksesta.

Tutkimuksen mukaan suurin osa työpaikoista tekee kyllä tasa-arvosuunnitelman, mutta suunnitelman laajuus, laatu ja ajantasaisuus ja käytännön toteutus heittelehtivät.

– Monelle työantajalle on epäselvää, miten tasa-arvosuunnitelma edes tehdään. Liian vähän huomioidaan sitä, miten sukupuolista syrjintää estetään käytännössä, tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara toteaa.

Aina voi tulla paremmaksi siinä, miten hyväksyvä ilmapiiri tehdään näkyväksi.

Ajat kuitenkin muuttuvat, ja yritystä konkreettiseen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen myös löytyy.

Näin on esimerkiksi Helsingin Metropolia-ammattikorkeakoulussa, jossa Solonen työskenteli sote-alan fysiikan ja laitetekniikan opettajana tullessaan kaapista ulos.

– Olemme avoin työyhteisö, mutta aina voi tulla paremmaksi siinä, miten hyväksyvä ilmapiiri tehdään näkyväksi, henkilöstöjohtaja Mikko Jäkälä pohtii.

Metropoliassa onkin viime vuoden aikana uusittu tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma, jota henkilökunta ja opiskelivat ovat työstäneet yhdessä.

Suunnitelma koostuu toimintakulttuuria ohjaavista toimintaperiaatteista, kuten anonyymin rekrytoinnin edistämisestä.

– Olemme resursoineet työryhmän seuraamaan, että suunnitelma varmasti siirtyy myös käytäntöön.

Aiemminkin oppilaitoksessa on ollut käytössä malleja, miten epäasialliseen käytökseen puututaan, mutta nyt suunnataan koko tekemistä kohti dialogisuutta.

Tarkoitus on luoda hyvä työntekijäkokemus, jossa ”työntekijät voivat hyvin, tykkäävät työstään ja homma toimii”, Jäkälä sanoo.

Solonen ilahtuu Metropolian edistyksellisestä linjasta ja muistaa muutenkin entistä työpaikkaansa lämmöllä. Hän jäi eläkkeelle oppilaitoksesta vuoden alussa.

Positiivista tasa-arvoviestiä kuuluu muutenkin työelämästä. Eri sukupuolivähemmistöistä jopa 40 prosenttia on sitä mieltä, että työyhteisöt ja esihenkilöt kannustavat heitä merkittävästi enemmän kuin vuonna 2016.

Tieto perustuu viimevuotiseen kyselyyn, jota Anukatariina Solonen on ollut mukana tekemässä ja joka julkaistaan syksyllä 2021. Vastaajia kyselyssä oli 219. Heistä 172 käy töissä omana itsenään, siis ei ole kaapissa.

Pienehkön vastaajamäärän takia kyselyä voi pitää suuntaa antavana. Solonen toteutti vastaavan kyselyn myös vuonna 2016.

– Eri sukupuolet ovat todennäköisesti tulleet tutummiksi, joten niitä ei oudoksuta enää niin paljon, Solonen pohtii.

Matematiikkaakin opettaneella ja opiskelleella Anukatariina Solosella on kyselyn analyysi vielä kesken, mutta nyt jo on nähtävissä, että syrjintäkokemukset polarisoituvat.

Harvenevat syrjintätapaukset ovat paikoin olleet todella törkeitä sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvia kiusaamis- ja häirintätapauksia.

Solonen arvioi, että pahoissa tapauksissa näkyy se, että maailma asettaa uusia vaatimuksia myös niille, joilla ennakkoluulot istuvat tiukimmassa.

– Työtä on edelleen merkittävästi, Solonen summaa.

Vaikka tasa-arvolaki suojaa monenlaiset sukupuoli-identiteetit, on Suomessa edelleen juridisesti vain kaksi sukupuolta.

Pohjoismaista Suomi on ainoa, joka vaatii juridista sukupuoltaan korjaavalta hedelmättömyyttä. Tästä Suomi on saanut lukuisia huomautuksia eri ihmisoikeusjärjestöiltä.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että lakia muutetaan. Lakia valmistelemaan perustettiin toukokuussa työryhmä, ja esityksen on tarkoitus olla valmis loppuvuodesta 2021.

Sukupuolitietoinen opetus perustuu herkkyydelle tunnistaa yksilöllisyys ja persoonallisuus jokaisessa oppijassa.

Sukupuolitietoinen opetus mainitaan opetussuunnitelmissa alkuopetuksesta alkaen. Varhaiskasvatuksessa puhutaan sukupuolisensitiivisyydestä.

Opsit laativan Opetushallituksen mukaan sukupuolitietoinen opetus perustuu herkkyydelle tunnistaa yksilöllisyys ja persoonallisuus jokaisessa oppijassa. Opetuksessa tämä tarkoittaa pyrkimystä siihen, ettei oppilasta sosiaalisteta hänen ulkoiseen sukupuoleensa.

Sukupuoliroolien käyttäytymismallit ovat nimittäin aina kulttuurisia ja sidoksissa paikkaan ja ajankohtaan. Ne ovat periaatteita, joiden mukaan yksilön oletetaan käyttäytyvän yhteisössä.

– Kaikki eivät kuitenkaan osu normiin, eikä tarvitsekaan, sanoo Anukatariina Solonen.

Käytännössä sukupuolitietoisuus näkyy siten, etteivät opetuksen ja ohjauksen käytännöt ylläpidä eivätkä uusinna tyttöjen ja poikien jakoa erillisiin ryhmiin.

Sukupuolten tasa-arvo kattaa Opetushallituksen määritelmässä binääristen sukupuolten lisäksi myös muut sukupuolet.

– Eivät tyttö- ja poika-sanat ole pannassa. Toisen normittaminen oman oletuksen perusteella tytöksi tai pojaksi on se ongelma, Solonen avaa.

Esimerkiksi muunsukupuolisuus ei välttämättä näy päälle.

Muunsukupuolisuudella tarkoitetaan ihmisoikeus- ja sosiaalialan kansalaisjärjestön Setan mukaan sukupuoli-identiteettiä, joka ei osu miehen tai naisen identiteettiin, vaan on näiden yhdistelmä tai jotain aivan muuta.

Toisille termi on yleiskäsite erilaisille ei-binäärisille sukupuolille, toisille se on henkilökohtaisempi.

– Olennaista on, että jokainen saa määritellä sukupuoli-identiteettinsä itse. Jo pienet lapset saattavat ilmaista muuta kuin kehonpiirteitään vastaavaa sukupuolta. Solonen sanoo.

Miten sitten toteuttaa sukupuolitietoista opetusta, jos sukupuolen moninaisuus ei ole itselle yhtään tuttu juttu?

– Voi lähteä ajatuksesta, että omassa luokassa on muitakin kuin binäärisiä sukupuolia. Ajatus on hyvä sparraaja ja suhteuttaja omalle kielenkäytölle. Myös omia ennakko-oletuksia kannattaa tarkastella.

Opetuksessa voi käyttää helposti sukupuolettomia sanoja, kuten lapset, nuoret, oppilaat, opiskelijat. Jos kuitenkin tulee huomaamattaan sukupuolittaneeksi oppilaita ennakko-oletustensa mukaan ja lipsauttaa vaikka, että he te tytöt siellä, paniikkiin ei ole syytä.

– Väärin sukupuolittaminen on usein tahatonta, mutta julmaa kohteelleen, Solonen sanoo.

Kannattaa tarkkailla, reagoiko joku tilanteeseen voimakkaasti ja tarvittaessa kysyä rauhallisena hetkenä, miten menee. Jos lapsi ilmaisee muuta kuin oletettua sukupuoltaan, ymmärtävä keskustelu ja tukeminen ovat olennaisia.

Liian suurta numeroa Solosen mielestä ei kuitenkaan kannata tehdä. Normittavaa käytöstään voi muuttaa sitten seuraavalla kerralla.

– Mokia tulee, se on inhimillistä. Tärkeintä on, että yrittää ja aloittaa yrittämisen heti.