Kahden kulttuurin välissä – luokanopettaja Niko Varjola purkaa ennakkoluuloja

Luokanopettaja Niko Varjola on sukunsa toinen korkeakoulutettu. Työssään hän purkaa ennakkoluuloja ja vahvistaa luottamusta romanien ja valtakulttuurin kesken.

Olemme tehneet sinunkaupat, mutta Niko Varjola teitittelee minua itsepintaisesti. Vanhempien ihmisten teitittely on hänen yhteisössään yhtä luonnollista kuin käveleminen. Varjola teitittelee myös omia vanhempiaan.

Luokanopettaja Varjolan työpaikalla espoolaisessa Karhusuon koulussa kaikki tietävät, että Varjola on romani. Opettajille ja oppilaille hän on kuitenkin ensisijaisesti Niko.

Toisin kuin monet muut romanit Varjola ei ole kokenut koulupolullaan tai työurallaan syrjintää. Hän uskoo, että siinä on auttanut kaksi asiaa: hänellä on tavallinen suomalainen nimi ja enemmän italialaiseen kuin romaniin viittaava ulkonäkö.

Kotoaan Varjola sai hyvin perinteisen romanikasvatuksen. Kun teini-iässä oli aika alkaa kantaa perinteistä romaniasua, hän teki toisenlaisen ratkaisun ja pidättäytyi farkuissa.

– Toki se oli äidille kova pala, mutta helpotti omaa elämää.

Kahden kulttuurin välissä Varjola kertoo keskittyneensä romanikulttuurin hyviin asioihin, kuten kristillisiin arvoihin, lähimmäisenrakkauteen ja vanhempien kunnioittamiseen.

 

Kahden kulttuurin eroja tutkinut Seurakuntaopiston monikulttuurisuuden lehtori Kathy Metsälä tuntee romanien pitkän syrjintähistorian. Hän kutsuu Suomen romaneja ja saamelaisia pakotetuiksi vähemmistöiksi. Molempia on satojen vuosien ajan sulautettu väkisin valtakulttuuriin.

Jännite kahden kulttuurin välillä on johtanut oppositioidentiteettiin, ja se näkyy myös koulutuksessa. Vain harva romani jatkaa peruskoulusta lukioon ja vielä harvempi yliopistoon.

Varjola on sukunsa toinen korkeakoulutettu. Kun hän kertoi pyrkivänsä opettajankoulutukseen Itä-Suomen yliopistoon, sukulaiset päivittelivät koulutuksen pituutta. Ammatinvalinta osui kuitenkin nappiin.

– Minulle on sattunut hyvä koulu, mukavia oppilaita ja erinomainen esihenkilö, jolle alaisten työhyvinvointi on tärkeää.

Oppilailleen Varjola juttelee avoimesti taustastaan. Kun iltapäivälehdissä uutisoitiin, että romania oli kielletty tankkaamasta autoaan huoltoasemalla, Varjola keskusteli tapauksesta kuudesluokkalaisten kanssa.

– Lapset ja nuoret ovat yleensä suvaitsevaisia ja pyrkivät oikeudenmukaisuuteen. Toivottavasti he aikuisinakin arvioivat romaneja ja muita vähemmistöjä ihmisinä eivätkä ryhminä.

Romaneilla on usein sellainen kokemus, ettei heitä ymmärretä koulussa.

Opiskelu on ollut Niko Varjolalle aina mieluisaa, eikä nälkä uuden oppiseen ole sammunut vieläkään. Luokanopettajan opintojen lisäksi hän on suorittanut aineenopettajan opinnot historiassa ja pian myös yhteiskuntaopissa.

Kathy Metsälä on pohtinut, miksi niin harvat romanit kouluttautuvat ja mitkä asiat koulutuksessa ovat menneet pieleen. Hän on räätälöinyt romaneille omia koulutuspolkuja yhdessä romanitaustaisten opiskelijoiden ja Suomen romanifoorumin edustajien kanssa.

– Vähitellen opiskelijat ovat huomanneet, että opinnoilla on yhteys myös omaan elämään ja että tietoa voi soveltaa myös oman yhteisön arkeen. Kasvatuksen ja ohjauksen tutkinnon jälkeen monet ovat jatkaneet opintojaan ammattikorkeakoulussa.

Metsälä kertoo, että romanitaustaisella nuorella on usein sellainen kokemus, ettei häntä ymmärretä koulussa. Ulkopuolelta hänet leimataan herkästi syrjäytyneeksi, vaikka oman yhteisön sisällä hän ei sellaisena näyttäydy.

– Ekaluokkalaista pelottaa. Hän on usein luokan ainoa romani ilman yhtään tuttua kaveria. Opettaja puhuu eri tavalla ja eri asioista kuin kotiväki ja sukulaiset. Kaikki mitä koulussa opitaan, tuntuu kaukaiselta ja vieraalta. Vanhempiakin lapsen kouluun meno saattaa epäilyttää, Metsälä sanoo.

Opettajien kannattaa tutustua romaneihin uteliain ja avoimin mielin.

Hän kannustaa opettajia tutustumaan uteliain ja avoimin mielin romaneihin esimerkiksi Suomen romanifoorumin ja paikallisten romaniyhteisöjen avulla. Samalla vahvistuu keskinäinen luottamus oppilaan, vanhempien ja koko yhteisön kanssa.

– Jos vanhemmille tulee sellainen fiilis, että koulussa ja varhaiskasvatuksessa lapsestani välitetään ja hänelle halutaan parasta, monet negatiiviset käsitykset kääntyvät positiivisiksi, Niko Varjola sanoo.

 

 

Kapeat koulupolut

  • Suomessa on 10 000–12 000 romania. Heistä arviolta kolmasosa osaa omaa kieltään.
  • Romanikielen opetus on järjestetty samaan tapaan kuin maahanmuuttajien kotikielen opetus. Romanikieltä voi opettaa myös lukioissa, ja kielen voi kirjoittaa toisena äidinkielenä ylioppilastutkinnossa.
  • Opetushallituksen vuonna 2015 tekemään selvitykseen osallistuneista romaneista ammattitutkinnon oli suorittanut 39 prosenttia ja ylioppilastutkinnon 8 prosenttia. Amk- tai yliopistotutkinnon suorittaneita oli niin ikään 8 prosenttia.
  • Romanilapset osallistuvat varhaiskasvatukseen harvemmin kuin pääväestön lapset.
  • Opetushallitus vie koulutustietoutta romanien koteihin julkaisemalla Latšo Diives -lehteä. Diakonia-ammattikorkeakoulun Tšetanes naal- ja Nevo tiija -hankkeissa on tuettu Suomen romanien mahdollisuuksia kouluttautua ja päästä mukaan työelämään. Ministeriöt ovat rahoittaneet Euroopan sosiaalirahaston hankkeita.
  • Romanien syrjintä on vakava ihmisoikeusongelma, josta Suomi saa moitteita myös kansainvälisiltä ihmisoikeuksia valvovilta elimiltä. Syrjintä näkyy yhä arkipäivän tilanteissa, tyypillisesti loukkaavana häirintänä tai niin, että palvelu evätään tai sitä tarjotaan rajoitetummin tai loukkaavin ehdoin. Yhdenvertaisuuden toteutumista valvoo yhdenvertaisuusvaltuutettu.

Yhdenvertaisuus esillä

  • Opettaja-lehti käsittelee yhdenvertaisuutta ja syrjinnän monia ulottuvuuksia tässä juttusarjassa.
  • Tarkoitus on nostaa keskusteluun faktaa ja opettajien kokemuksia ja näin lisätä tietoa sekä osallistua syrjinnän kitkemiseen.
  • Sarjan jutut on julkaistu Opettajan numeroissa 21/2020, 3/2021, 6/2021, 9/2021, 12/2021 ja 18/2021.