Seitsemän lasta ja nuorta hukkui viime kesänä, kertovat Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton ennakkotiedot.
Lisäksi uimapaikoilla tapahtui lukuisia vaaratilanteita. Kaikkiaan Suomessa hukkui viime kesänä 45 ihmistä.
Tapaukset herättivät kunnissa ja kouluissa huolen siitä, miten hyvin suomalaislapset oppivat vedessä liikkumisen perustaidot.
Uimaan opetus mainitaan opetussuunnitelmassa selvänä vaatimuksena, OAJ:n koulutuspolitiikan päällikkö Jaakko Salo kertoo.
Tästä huolimatta koulussa annettavan uimaopetuksen määrä on vuosien saatossa vähentynyt. Sen toteutumisessa on suuria eroja kuntien välillä.
– Kuten monissa muissakin oppiaineissa, tässä näkyy säästöt, jotka koulutukseen on tehty. Uimataidon kohdalla leikkaukset tulevat kuitenkin raadollisen näkyviksi, Salo sanoo.
Hän muistuttaa, että parhaimmillaankin koulussa pystytään opettamaan vain perustaso. Hyvä uimataito edellyttää säännöllistä uimista myös vapaa-ajalla.
Uimaopetuksen määrä vaihtelee kunnittain huomattavasti, selviää Suomen Uimaopetus ja Hengenpelastusliiton toteuttamasta kuntakyselystä.
Kaikki vastanneet kunnat järjestivät uimaopetusta alakoululaisille, mutta esiopetuksessa opetusta tarjosi 71 prosenttia kunnista ja yläkouluissa 80 prosenttia.
Keskimäärin uimaopetusta järjestettiin noin 4–4,5 tuntia lukuvuodessa, mutta kunnittainen vaihtelu oli yhdestä tunnista 18 tuntiin.
Suurimmiksi ongelmiksi kyselyssä mainittiin allastilan puute, taloudelliset resurssit ja pitkät kuljetusmatkat.
– Monissa kunnissa ei ole omaa uimahallia, mikä vaikeuttaa opetuksen järjestämistä etenkin kylmänä vuodenaikana, jolloin luonnonvesiä ei voida hyödyntää, Kuntaliiton erityisasiantuntija Mari Sjöström sanoo.
Tilaongelmaa on pyritty ratkaisemaan tiivistämällä yhteistyötä koulujen, liikuntatoimen ja uimahallien välillä. Kunnissa on mietitty esimerkiksi sitä, miten uimahallien tiloja voidaan käyttää entistä tehokkaammin koululaisryhmille.
Lisäksi uimaopetuksen aikaiset poissaolot aiheuttavat huolta. Kun opetustunteja on vähän, jo yksi väliin jäänyt uintikerta voi olla merkittävä menetys oppilaalle.
Tilannetta on yritetty ratkaista seuraamalla poissaoloja aktiivisesti ja tarjoamalla korvaavia uintikertoja.
Sjöström nostaa esiin myös suuret tasoerot. Jo ensimmäisillä luokilla osa lapsista ui sujuvasti, kun taas osa ei ole koskaan käynyt uimassa. Siksi opetuksen eriyttäminen on välttämätöntä.
Sjöström toivoo, että uimataidosta ja vesiturvallisuudesta puhuttaisiin kodeissa nykyistä enemmän. Monilla lapsilla ja aikuisillakin on liian optimistinen käsitys omasta uimataidostaan.
– Ajatellaan, että hyvä uimataito tarkoittaa sitä, että pysyy pinnalla. Näinhän asia ei ole, hän sanoo.
Sjöströmin muistuttaa aikuisilla on suuri vastuu siinä, millaisia valmiuksia ja asenteita lapset omaksuvat vesillä liikkumiseen.
Opetus ja kulttuuriministeriö osoitti viime vuonna 3,5 miljoonaa euroa perusopetuksen uimataidon vahvistamiseen. Kunnissa rahalla on lisätty opetusta, palkattu uimaopettajia ja kehitetty vesiturvallisuuden opetusta.