”Olen 32-vuotias, siis suhteellisen nuori rehtori.
Uskon, että iästäni on tässä tehtävässä paljon hyötyä. Minun on esimerkiksi helppo muistaa, millaiselta koulunkäynti tuntui.
Suhtaudun myönteisesti uudistuksiin, sekin saattaa olla nuoruuteni ansiota.
Hyppäsin Posion peruskoulun rehtorin hommaan reilu vuosi sitten kesken lukukauden. Sain johdettavakseni nelisenkymmentä työntekijää. Koulussa on 160 oppilasta.
Olin ensin luokanopettaja ja sen jälkeen apulaisrehtorin viransijainen. Vuoden ajan jaoin sijaisuuden toisen opettajan kanssa. Sen jälkeen olin kaksi vuotta peruskoulun apulaisrehtori. Huomasin, että rehtorin työ on kivaa.
Kun aloitin rehtorina, talousjohtaminen oli minulle uutta. Siihen ja kaikkeen muuhunkin olen saanut apua opetushallinnon opinnoista sekä johtamisen ja yritysjohtamisen erityisammattitutkinnosta, jonka saan kesäkuussa valmiiksi.
Vertaistukea on antanut myös Koillismaan ja Itä-Lapin koulujen rehtorien verkosto.
Vain muutama koulun työntekijöistä on minua nuorempi. Aluksi hiukan hirvitti, miten osaan siirtyä kollegan roolista esihenkilön rooliin, mutta hyvin se on sujunut. Arvostan kokeneempien opettajien osaamista, ja he haluavat, että onnistun työssäni.
Haluan, että asioista keskustellaan ja saadaan mahdollisimman monta eri näkökulmaa päätöksenteon tueksi.
Jossain kohtaa keskustelulle pitää toki vetää raja, todeta, että päätös on tämä ja siinä pysytään. Moni opettaja näyttää kaipaavan sitä, että asiat eivät jää auki.
Opettajat ovat tottuneet autonomiaansa. Jotta he voivat rauhassa ja hyvillä mielin hoitaa tehtäväänsä, he tarvitsevat työlleen riittävät resurssit ja selkeän ohjeistuksen.
Meillä ryhmäkoot ovat kohtuulliset, useimmissa ryhmissä on 10–15 oppilasta. Keväällä saimme valmiiksi uudet mallit poissaoloihin puuttumisesta ja siitä, miten huoli otetaan puheeksi.
Rehtorin työssä tulee koko ajan vastaan uusia juttuja. Esimerkiksi oppimisen tuen ohjeistuksiin on tullut paljon muutoksia, jotka pitää viedä käytäntöön.
Aluksi uudet haasteet saattavat turhauttaa, mutta en jää tuleen makaamaan vaan käärin hihat.
Kehitämme parhaillaan kuntaamme tekoälystrategiaa, ja olemme varanneet ensi lukuvuodelle resurssia tekoälyopettajan erityistehtävään.
Olen valmistunut elämänkatsomustiedon aineenopettajaksi ja rehtorina kipuilen välillä sitä, että ehdin opettaa vain muutamia tunteja viikossa. Tunnen, että minulla olisi vielä paljon annettavaa opettajana.
Silti kannustan kokeilemaan rehtorin ammattia, jos se yhtään kiinnostaa. Opettajaksi voi palata, jos huomaa, että rehtorin työ ei olekaan oma juttu.
Jo apulaisrehtorina opettelin vetämään rajoja ja priorisoimaan. En tee kotona töitä. Työaika loppuu, kun haen kaksivuotiaan lapseni päiväkodista.
Puolisoni on poromies, ja hänen työnsä rytmittää elämäämme. Poroerotukset osuvat syysloman aikoihin. Aiemmin olin aitauksessa ottamassa poroja kiinni, mutta nyt katselen menoa lapsen kanssa aidan takaa.
Mistä on kyse?
Opettajat ja rehtorit Suomessa -tiedonkeruun (2019) mukaan tyypillinen suomalainen peruskoulun rehtori on noin 50-vuotias. Rehtoreista alle nelikymppisiä oli alle kymmenen prosenttia.
