Toimimaton oppimisen tuki, suuret ryhmäkoot, venyvät työtehtävät, lukuisat vaatimukset, mahdottomat odotukset…
Monessa päiväkodissa, koulussa ja oppilaitoksessa tilanne on kuvattua parempi, mutta silti liian monen opettajan arkea.
OAJ tunnetaan siitä, ettemme vain valita, vaan esitämme kritiikin yhteydessä aina myös ratkaisuja. Valittaminen on ehkä helpointa maailmassa, ratkaisujen löytäminen on paljon vaikeampaa.
Koulujen ja oppilaitosten ongelmien yhteydessä yhä useammin ratkaisu on ilmiselvä, mutta sitä ei selvästikään ymmärretä: opettajien pitää saada opettaa.
Yhä useammin ratkaisu on ilmiselvä, mutta sitä ei selvästikään ymmärretä.
Jotta tämä on mahdollista:
Tukea tarvitsevien oppijoiden pitää saada tukea. Erilliseltä opelta, erityisopettajalta.
Jokaisen oppilaan pitää saada yksilöllistä huomiota opettajalta. Siis opettajalta, ei ohjaajalta tai psykologilta.
Opettajan pitää saada keskittyä opettamaan. Ei olemaan kuraattori, lakimies tai sosiaalihuolto.
Opettajan pitää saada hyvää johtamista muiltakin kuin itseltään. Esihenkilöillä pitää olla aikaa johtaa.
Opettajan pitää saada itsekin oppia. Päästä jatkokoulutuksiin ja kehittää osaamistaan.
A-studiossa haastateltiin äskettäin Suomen pankin asiantuntijaa. Hän totesi, että Venäjä pärjää melko pitkään pakotteista huolimatta, sillä valtio tekee valintoja: rahaa siirretään ”tarpeettomista asioista”, kuten koulutuksesta ja terveydenhuollosta, sotatalouteen. Asiantuntija jatkoi: pitkän tähtäimen talouspoliittisena valintana tämä on ”täysin torvelo”.
Kuvaus naapurin arvomaastosta on karkea mutta osuva. Maa, joka pitää koulutusta tarpeettomana, tuhoaa tulevaisuuttaan.
Ensi keväänä on eduskuntavaalit. Vaikutetaan jokainen paikaltamme, että valituiksi tulisivat tulevaisuuden rakentajat, eivät näivettäjät.
Kyse on ihan siitä, minkä koemme tärkeäksi.
Hanna Ottman on OAJ:n viestintäjohtaja.
Twitterissä @HannaOttman
Tekijältä
Hiljaisuuden ja hälyn teknologia
Teknologia voi olla hiljaisuutta vastamelukuulokkeissa ja kameran näytöllä. Toisaalta ruudulta rävähtää lasten silmille liian helposti sodan kauhuja. Pelatessakin lapsi jää helposti yksin.
Teknologinen eriarvoisuus on tekniikan hyötyjen ja haittojen epätasaista jakautumista. Tämän lehden jutut digikasvatuksesta ja -turvallisuudesta palauttivat mieleeni kaksoistornien romahtamisen. Olin silloin onnekas älypuheliton lapsi. Opettaja muisti kysyä, miltä meidän luokasta tuntui.
Digiturvallisuudessa kielloilla ja hyssyttelyllä ei päästä pitkälle. Lapsi on nähnyt aina enemmän kuin luulet. Tärkeintä on kysyä ja pysyä kuulolla. Silloin lapsella on tilaa ihmetellä nähtyä ääneen. Tästä asiantuntijat ovat yhtä mieltä. Tekniikan parasta antia esitellään lehden viimeisellä aukeamalla. Vakavasti sairas oppilas on läsnä luokkansa oppitunneilla etäopetusrobotin kautta. Pieni valkoinen kone kulkee luokkakaverin kainalossa välitunneillakin.
Jemina Michelsson
Lue lisää:
Opettajia huolestuttaa somen sotakuvaston vaikutus
Open tarina: Tero Marinille työ, taide ja tutkimus ovat samaa jatkumoa
Turvallista digiarkea taustasta riippumatta
Pelisivistys on uteliaisuutta ja kriittistä ajattelua
Mun työ: Robotti pitää sairaan oppilaan mukana luokan menossa