Varhaiskasvatus antaa siivet!

Kajaanilaisessa Kätönlahden päiväkodissa on hiljaista. Perjantaina puoliltapäivin lapset ovat päivänokosilla.

Aamun metsäretkellä on haisteltu kesän merkkejä ja tunnistettu västäräkki, leskenlehti ja hiirenkorvia pukkaavat koivut. Samalla on laskettu kiviä ja käpyjä, opittu tuntemaan puulajeja sekä paikallistettu ilmansuunnat.

Retki helteiseen lähimetsään otti niin voimille, että monen silmät lupsahtivat kiinni kesken Pekka Töpöhännän seikkailujen.

Pian hiljaisen huoneen ovi kuitenkin raottuu ja ensi syksyn uusi koululainen Silja kipittää pissalle.

– PAAUULAA, tiesitkö etten ikinä nuku, kuuluu vessasta.

– Nukut sitten kotona, varhaiskasvatuksen opettaja Paula Rautiainen vastaa lempeästi.

Pikkuhiljaa nukkumahuoneesta kömpii lisää väkeä jatkamaan kesken jääneitä tekemisiään. Opettaja Marjukka Urpelaisen Vellamo-ryhmästä osa tarttuu pikkuautoihin ja toiset aloittavat muistipelin.

Kohta päiväunilta herää myös Jare Valtterit-ryhmästä. Hänelläkin on opettajalle paljon asiaa:

– Paula kuule tätä, Paula katso mitä teen!

Pian kaikki valtterit, vellamot, ilmarit ja iisakit ovat hereillä ja siirtyvät omiin leikkeihinsä.

Silja nappaa kaapista vesivärit ja reilun paperiarkin. Hän tiputtelee paperille vesipisaroita ja roiskii värejä niiden päälle. Tekniikka tekee väreistä pehmeiltä.

Maalaaminen yltyy pisaraleikiksi. Pensseli pillastuu hurjaan vauhtiin ja pientä maalaria naurattaa. Värikkäitä pisaroita lentää pöydällekin, mutta se ei haittaa. Opettaja antaa rätin.

Leikkiessä puhutaan myös tunteista.

Leikki on tärkeä työkalu varhaiskasvatuksessa, toteaa Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen professori Arniika Kuusisto. Sen avulla opitaan lukemista ja laskemista mutta myös empatiaa, tunteiden hallintaa ja kaveritaitoja.

– Jaetuissa leikissä taika on totta. Kaikki saavat tuoda leikkiin oman elementtinsä, tuottaa lisää tarinaa, liikkua toden ja sadun välillä ja jakaa mielikuvitustaan. Se on merkityksellistä ja tuo lapselle osallisuuden kokemuksia, Kuusisto sanoo.

Leikin taika tunnetaan myös Kätönlahdessa. Aamulla opettaja ohjaa toimintaa, mutta iltapäivällä lapset saavat leikkiä vapaasti.

Taikametsä, kauppa, lentokone… Leikkejä on helppo keksiä, kun on talo täynnä niihin houkuttelevia virikkeitä. Voi leikkiä yksin, kaksin tai porukalla.

Vapaiden leikkien aikanakin aikuiset ovat tukena. Välillä tulee kinaa siitä, mitä leikitään, miten ja kenen kanssa.

– Me hoksaamme ja autamme, jos joku lapsista jää neuvotteluissa alakynteen. Varmistamme, että jokainen saa tuoda esille omia ajatuksiaan ja pääsee mukaan, varhaiskasvatuksen opettaja Saila Kärnä sanoo.

– Marjukka, tuuthan sinäkin, huutavat Luka ja Sule.

Urpelainen asettuu muistipelirinkiin.

Kärsivällisyyttä, tunteiden hallintaa, pettymysten sietämistä ja toisten huomioimista treenataan joka päivä. Yhdessä sovitaan, miten pelataan, mitä vaihtoehtoja on ja kuka aloittaa.

– Nellin vuoro on vasta Lukan jälkeen, Urpelainen toppuuttelee.

– Jess, minä sain mönkijäparin, Luka hihkaisee.

Kätönlahden 64 lapsen päiväkodissa on kotoisa tunnelma. Kapean käytävän varrella 3–6-vuotiaiden Vellamoiden, Valttereiden, Ilmareiden ja Iisakkien ryhmillä on omat pienryhmätilansa.

Tarvittaessa ovet suljetaan, mutta enimmäkseen ne ovat auki. Näin jokainen näkee, mitä talossa tapahtuu ja tarvitaanko jossain apua.

Kaikki päiväkodin työntekijät ovat kelpoisia ja sitoutuneita yhteisiin pedagogisiin tavoitteisiin. Opettajilla on mahdollisuus tehdä juuri sitä, mitä varten he töissä ovat: paneutua lasten toimintaan, kuunnella, kysellä, keskustella, tukea, ohjata ja opettaa.

Paula Rautiaisen Valttereiden ryhmässä on 15 lasta, yksi opettaja, kolme lastenhoitajaa ja yksi perhepäivähoitaja. Ryhmä on pienennetty, koska osa lapsista tarvitsee tavallista enemmän tukea.

Vellamoiden ja Ilmareiden esiopetusryhmät toimivat tiiviisti yhdessä. Molemmissa on 21 lasta, yksi ope ja kolme lastenhoitajaa. Iisakeissa on seitsemän lasta ja yksi opettaja.

Vaikka Kajaanissa on pulaa opettajista, on Kätönlahden jokaisessa lapsiryhmässä vähintään yksi kelpoinen varhaiskasvatuksen opettaja.

Kaupunki arvostaa osaamista ja näyttää sen maksamalla varhaiskasvatuksen maistereille lisää palkkaa. Koulutuksen tuoma osaaminen on huomioitu myös tehtävänkuvissa.

Minä opin ja onnistun. Minut huomataan. Olen tärkeä ja hyväksytty joka päivä juuri sellaisena kuin olen.

Tältä lapsesta tuntuu tutussa ja turvallisessa päiväkotiryhmässä osaavan henkilöstön ohjauksessa.

– Leikitäänkö Legoilla, Saila Kärnä ehdottaa ja istahtaa lattialle.

Kuin taikaiskusta pienet rakentelijat hiissautuvat hänen lähelleen ja alkavat puuhata erilaisia rakennelmia.

– Saila, katso tätä! Eevi esittelee opettajalle puumajaansa.

Keitä siellä asuu ja mitä siellä tapahtuu? Kärnä kyselee ja Eevi kehittää tarinaa eteenpäin.

Leikkiessä puhutaan myös tunteista. Eevi kertoo pahoittaneensa mielensä, koska joku on rikkonut osan hänen rakennelmastaan.

– Mitä tapahtui? Haluaisitko, että asiasta juteltaisiin vielä yhdessä rikkojan kanssa, opettaja kysyy.

Mikä tekee varhaiskasvatuksesta vaikuttavaa? Arniika Kuusiston mukaan avainasemassa ovat laadukas pedagogiikka ja kyky vastata lapsen tarpeisiin sensitiivisesti.

Nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä. Tutkimuksista nimittäin tiedetään, että opettajan koulutustaso vaikuttaa siihen, miten hyvin hän osaa ottaa lapsen tarpeet huomioon.

Opettajan pedagoginen osaaminen onkin Kuusiston mukaan pohjana kaikelle oppimisen tukemiselle. Sillä varmistetaan, että lapsi tuntee olevansa tärkeä, arvostettu ja osa yhteisöä.

Nämä tunteet puolestaan ennaltaehkäisevät syrjäytymistä, koulupolulta putoamista ja jopa radikalisoitumista.

Norminpurku. Sana kuohuttaa koko opetusalaa.

Maan hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että varhaiskasvatuksen yksikön johtajana voisi toimia myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut varhaiskasvatuksen sosionomi. Laaja joukko varhaiskasvatuksen professoreja, vakan johtamistutkijoita ja noin 500 päiväkodinjohtajaa on vedonnut hallitukseen, ettei johtajien maisterikelpoisuudesta luovuttaisi.

OAJ ei hyväksy kelpoisuusehtojen väljentämistä missään olosuhteissa.

Vastustuksesta huolimatta tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala totesi OAJ:n valtuustossa toukokuussa, että hallitusohjelman kirjauksesta pidetään kiinni. Samalla huolehditaan siitä, että ylemmän amk-tutkinnon suorittavilla on riittävä pedagoginen ja didaktinen pätevyys.

Mikä riittävä pedagoginen ja didaktinen pätevyys olisi? Sitä ei ole vielä määritetty.

Myös Arniika Kuusisto pitää norminpurkua lyhytnäköisenä.

Hän muistuttaa, että varhaiskasvatukseen satsatut eurot säästävät parhaimmillaan itsensä moninkertaisesti takaisin.

Varhaiset vuodet ovat siis ihmiselle ratkaisevan tärkeitä.

Varhaislapsuudessa opitut taidot siivittävät elämää aina korkeakouluopintoihin ja työelämään saakka.

Laadukas varhaiskasvatus antaa kaikille yhdenvertaiset eväät oppimiseen ja kasvamiseen. Kaksivuotista esiopetustakin on kokeiltu juuri tästä syystä, ja kokeilun tuloksia seurataan nyt tarkasti.

Keskeisintä ei Kuusiston mukaan ole kuitenkaan se, kutsutaanko viisivuotiaiden varhaiskasvatusta esiopetukseksi. Tärkeintä on, mitä päiväkodin arjessa tapahtuu.

Kuusisto kertoo, että esimerkiksi sanavarastolla on tutkitusti vaikutusta koulumenestykseen ja akateemisiin tuloksiin.

Siksi on tärkeää lukea lapsille ääneen ja tukea muutenkin monipuolisesti kielen kehittymistä.

– Yhdessä lukemalla, laulamalla ja lorutellen kartutetaan kaikkien lasten sanavarastoa. Oleellista on sekin, että opettaja käyttää rikasta kieltä, Kuusisto sanoo.

Hyvässä varhaiskasvatuksessa oppimisen eroja pyritään tasaamaan. Tukea pystytään antamaan jo ennen kuin ongelmat paisuvat.

Tasaaminen ei tarkoita sitä, että osaavat jäävät jostakin paitsi vaan sitä, että kaikki saavat lisää. Kuusisto puhuu varhaiskasvatuksen kompensatorisesta tehtävästä.

Esimerkiksi monipuolinen lasten kirjallisuuden lukeminen vahvistaa kaikkien empatiataitoja ja sanavarastoa. Se tukee niitä, joilla kielitaito on vasta kehittymässä mutta yhtälailla muitakin.

Kuvataidetta, musiikkia, liikuntaa ja luontoretkiä tarjotaan kaikille. Lasten kulttuurintuntemusta laajennetaan käymällä taidenäyttelyissä, teatterissa ja konserteissa.

Varhaiskasvatus luo vahvan perustan lapsen koulutuspolulle. Se ei kuitenkaan yksin takaa, että lapsi pärjää koulussa ja opinnoissa.

Kotitaustalla on iso vaikutus. Korkeakoulutettujen vanhempien lapset hakeutuvat herkemmin yliopistoihin kuin matalammin koulutettujen.

Laadukas varhaiskasvatus on tasaajan roolissa tässäkin. Varhaiskasvatus voi tukea lasten yhdenvertaisuutta välittämällä lapsille viestiä siitä, että heillä jokaisella on samat mahdollisuudet koulutukseen.

Syrjäytymisen syitä tutkittaessa on käynyt selväksi, että koulupolulta tippuneet ovat toistuvasti tunteneet tulleensa suljetuksi ulos vertaisryhmästä. He saattavat kokea sen myötä jäävänsä myös koko yhteiskunnan ulkopuolelle.

Jos siis nuorten hyvinvointia ja koulutusta halutaan parantaa, osallisuuden tunnetta ja kuulumista ryhmään pitää professori Kuusiston mielestä vahvistaa varhaislapsuudesta lähtien.

Yhteisöön on toivotettava tervetulleiksi myös lasten vanhemmat.

Kätönlahdessa opettajat ja muut työntekijät kohtaavat kotiväkeä päivittäin.

Kun lasta haetaan kotiin, päiväkodin väki kertoo esimerkiksi, mitä lapsi on oppinut, miten viihtynyt, miten toiminut ryhmässä, mistä ollut kiinnostunut ja missä ehkä tarvinnut apua.

Varhaiskasvatuksen tavoitteita ja niiden toteutumista puretaan vielä tarkemmin vasu-keskusteluissa lapsen ja vanhempien kanssa. Keskustelujen pohjalta opettaja laatii vuosittain kullekin lapselle varhaiskasvatussuunnitelman.

Opettaja avaa huoltajille varhaiskasvatuksen pedagogiikkaa, vahvistaa luottamusta koulutukseen ja sitouttaa vanhempia yhteisiin kasvatustavoitteisiin.

Yhdessä mietitään esimerkiksi, miten lapsen ruutuaikaa voisi rajata.

Hei me lennetään Afrikkaan, kuuluttaa Veeti.

Kajaanilaisella lentokapteenilla on sylissään maailmankartta, korvilla jättimäiset kuulokkeet ja käsissään vanha pöytäpuhelin. Matkustamossa supattavat Liilia, Mette ja Elisabeth. Lentoemännäksi heittäytynyt opettaja tarjoilee leikkiruokaa.

Hylätyistä härpäkkeistä rakennettu ilma-alus saa mielikuvituksen lentämään. Matkoilla kaukaisiin maihin tapahtuu monenlaista, välillä iskee myrsky toisinaan poiketaan reitiltä.

Veeti näyttää kartasta pientä punaista pistettä eteläisellä Atlantilla. Mennäänkö sinne?

– Hei, sehän on laiva, me mennään kalastelemaan, hihkuvat Liilia ja Mette.

Laskeudutaan lentokoneesta ja mietitään vielä hetki leikin tärkeyttä.

Anriika Kuusiston mukaan elämyksellisessä yhteisleikissä lapset oppivat ottamaan erilaisia rooleja, kohtaamaan pettymyksiä, tekemään kompromisseja ja selviytymään vaikeuksista.

Leikki opettaa ja valmistaa tulevaan.

Mutta ei varhaiskasvatus ole vain tulevaisuutta varten. Onnellinen ja turvallinen lapsuus on itseisarvo jo sinällään.

– Lapsen elämä on tässä ja nyt. Sen merkityksellisyys on jokaisessa päivässä ja ihmissuhteessa, Kuusisto sanoo.

Entä mikä voisi olla vakaopen tärkein tavoite?

Kätönlahden Saila Kärnä vastaa:

– Toivon, että kaikilla lapsilla syttyisi kiinnostus uuden oppimiseen ja rohkeus yrittää vaikeitakin asioita.