Auringonlaskun viimeinen puna hehkuu taivaanrannassa. Harmaa tie sukeltaa usvaiseen metsään kuin käärme. Tähtipöly täplittää tumman taivaan.
Tero Marinin valokuvat hivelevät sielua ja kutsuvat pysähtymään.
– Hiljaisuus on kiehtonut minua aina. Olen luonteeltani introvertti ja kaipaan rauhoittumista, Marin kertoo Teams-haastattelussa.
Kuvaaminen on flow-kokemus, joka vie mennessään.
Hän kuvailee valokuvaamistaan visuaaliseksi meditaatioksi.
– Se on flow-kokemus, joka vie mennessään niin, että ajantaju saattaa hämärtyä.
Kuvausreissuillaan Marin haluaa eroon arkisesta hälyn ja melun maailmasta. Työkseen hän opettaa digitaalista muotoilua Metropolia-ammattikorkeakoulussa Helsingissä Arabian kampuksella.
– Opetustyössä on paljon läsnäoloa ja vuorovaikutusta, josta pidän.
Kaipaan sitä, että saan olla yksin luonnossa ja kuulla oman ääneni, Tero Marin sanoo syyskuun lopun kuvausretkellään Porvoon Emäsalossa.
Toisaalta työpäivät ovat hektisiä ja niissä on paljon puhetta, laitteiden ääniä ja kaupunkiympäristön hälyä.
– Vastamelukuulokkeet kulkevat yleensä aina mukanani työpaikalla. Onneksi sieltä löytyy myös hiljaisen työskentelyn tiloja.
Suurinta keskittymistä vaativat työt on parasta tehdä etäpäivinä kotona, jolloin ääniympäristöön voi vaikuttaa.
Valokuvauksesta Marin innostui teini-iässä kulkiessaan isänsä kanssa Rovaniemen luonnossa. Hän ammensi oppia peruskoulun valokuvakerhosta ja valokuvauksen oppaista.
Erityisesti yö- ja hämärämaisemien kuvaaminen ovat lähellä Marinin sydäntä. Taivaan ilmiöiden tallentaminen vaatii erityislaitteistoa. Apuna on toisinaan tietokoneohjattu kaukoputki ja tähtikuvauskamera.
Ilman kehittynyttä tekniikkaa upeiden maisemakuvien ottaminen ei onnistuisi.
– Koska kuvat syntyvät nykyisin jälkikäsittelyssä, kuvankäsittelyn taitoja pitää kehittää jatkuvasti.
Digitaalisuuden ihmemaailmaan Marin sujahti opiskellessaan audiovisuaalisen mediakulttuurin koulutusohjelmassa Lapin yliopistossa.
90-luvun alkupuolella internet, digitaalisuus ja kuvankäsittely olivat vasta tulossa.
– Hurahdin täysin näihin uusiin juttuihin ja olin jatkuvasti tietokoneluokassa niitä opettelemassa.
Tie opettajaksi avautui sattumalta, kun Marinia pyydettiin pitämään yliopistoon kuvankäsittelyn kurssia.
– Huomasin, että opetustyö on kivaa.
Digitaalisen muotoilun opettajan tärkein tehtävä on opiskelijoiden suunnittelutyön tukeminen ja sparraaminen. Opetuksen luento-osuudet ovat lyhyehköjä, ja aineiston työstämiselle yhdessä jätetään paljon aikaa.
Opiskelijat työllistyvät asiantuntijatehtäviin, jotka liittyvät esimerkiksi verkkopalveluiden suunnitteluun, tuotantoon tai projektien johtamiseen esimerkiksi media- tai mainostoimistossa, yritysten viestintäyksiköissä ja it-yrityksissä.
Hiljaisuuden kuvaaja, sellaiseksi Marin haluaa profiloitua.
– Se on mahdollista, koska minulla on päivätyö toisaalla. Jos toimisin valokuvaajan ammatissa, minun pitäisi kuvata kaikenlaista, esimerkiksi tapahtumia ja häitä. Sellainen ei minua paljon kiinnosta.
Marin ei tarkoita hiljaisuudella täydellistä äänettömyyttä vaan luonnon hiljaisuutta. Siellä voi kuulua vaikkapa lintujen ääniä tai meren pauhua.
Sisäinen hiljaisuus on mielen hiljaisuutta, kykyä rauhoittua ja keskittyä. Ulkoinen hiljaisuus liittyy äänimaisemaan.
– Itselleni hiljaisuus on molempia. Miellyttävä äänimaisema auttaa saavuttamaan sisäistä hiljaisuutta, mutta joskus sen voi saavuttaa vaikka keskellä kaupunkia.
Kun keskittyy yhteen asiaan, pääsee syvemmälle, Tero Marin kommentoi profiloitumistaan hiljaisuuden kuvaajaksi.
Marinin mielestä yhteiskunnassa pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomioita melun aiheuttamiin haittavaikutuksiin ja suunnitella hiljaisia alueita.
– Myös työpaikoilla voitaisiin edullisesti toteuttaa luontoympäristöä simuloivia tiloja rentouttavien luontoäänien ja kuvien kautta. Näin saataisiin vastapainoa hälyisään ympäristöön.
Valokuvaaminen on Tero Marinille taidemuoto, elämäntapa ja tutkimuksen aihe.
Kuvaamisen kautta saaduista taidoista on hyötyä myös opetustyössä. Esimerkiksi kuvien julkaiseminen Instagramissa pitää yllä sometaitoja.
– Digitaalisen muotoilun lehtorina minun pitää olla perillä esimerkiksi sosiaalisen median tapahtumista.
Esimerkiksi tätä Skyboat -kuvaa pääsee katselemaan Marinin instagram-tilillä.
Marin tutkii väitöskirjassaan hiljaisuuden kokemusta omien valokuviensa kautta. Väitöstutkimukseen liittyvä ensimmäinen näyttely oli esillä viime kesänä Helsingin observatoriossa.
– Väitöskirjan tekeminen istuu hyvin yhteen päivätyöni kanssa, koska opetan myös tutkimuksen tekemistä. Kirjoitustyö vaatii keskittymistä, ja sitä teen yleensä viikonloppuisin.
Opetan myös tutkimuksen tekemistä.
Kuvausreissuista suurin osa suuntau- tuu Marinin kotinurkille Porvoon Emä- saloon. Siellä valosaaste ei liikaa häiritse kuvaamista.
Muutamissa kuvauspaikoissa Marin tuntee jokaisen kiven ja sopukan. Valon muuttuessa eri vuorokauden ja vuodenaikoina tuttu asia voi kuitenkin näyttäytyä hyvin erilaisena.
Meri esiintyy Marinin kuvissa usein. Hän pitää paljon lumesta, pakkasesta ja pohjoisen karuista maisemista. Ennen koronaa hän kuvasi Islannissa ja haaveilee kuvausmatkasta Färsaarille.
– Viime kesänä kävimme perheen kanssa Toscanassa. Siellä sain kuvata upeasti kumpuilevia maisemia.
Tero Marin
- 51-vuotias digitaalisen muotoilun lehtori Metropolia-ammattikorkeakoulussa Helsingissä.
- Kotoisin Rovaniemeltä, asuu Porvoossa.
- Järjestänyt lukuisia valokuvanäyttelyitä.
- Tekee Lapin yliopistoon taiteen tohtorin väitöstutkimusta valokuvasta kokemuksellisen hiljaisuuden ilmentäjänä.
- Harrastaa karatea ja kesäisin hidasta veneilyä vanhalla matkaveneellä.