Salla Laari-Abdulhamed
Kolmosluokan luokanopettaja Espoon Tuomarilan koulussa
Tärkein oivallukseni korona-ajan etäkoulusta on, että oppitunnin jokainen yksityiskohta materiaaleineen pitää suunnitella tarkkaan.
Oppi on nyt tarpeen, kun kolmasluokkalainen oppilaani sairastui talvella vakavasti ja on etäopetuksessa.
Nyt isoveli vie oppilaalle yleensä etukäteen monisteet. Lähetin myös kassillisen kuvataide- ja käsityömateriaaleja sairaalaan.
Perusopetuslain mukaan erikoissairaanhoidossa olevalla lapsella on oikeus saada opetusta terveytensä sallimissa rajoissa.
Uuden lastensairaalan kuntoutushoitaja otti minuun yhteyttä ja saimme AV1-etäopetusrobotin luokkaan. Syöpään sairastuneiden lasten perheiden yhdistys Kympin lapset lainaa sitä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirien kouluille.
Noin 30 senttiä korkeassa robotissa on mikrofoni, kaiutin, kamera ja kallistuva yläosa.
Oppilas näkee ja kuulee meidät tabletilta, jolla hän ohjaa robotin katsetta, kääntyvää kameraa. Me vain kuulemme hänet.
Hän jaksaa olla lähinnä äidinkielen, matematiikan ja englannin tunneilla. Silloin hän seuraa, mistä puhumme, mitä kirjoitan taululle ja lukee vuorollaan yhteistä kirjaa. Kun hän viittaa, robotin silmät vilkkuvat.
Robotista tuli paljon enemmän kuin oppimisen apu.
Parityöt sujuvat, kun robotti siirretään jonkun luokkakaverin pulpetille ja oppilaat keskustelevat sen kautta.
Saan paljon tukea sairaalakoulun opettajalta ja erityisopettajaltamme. Lapsen äidin kanssa viestin tiuhaan ja hän lähettää minulle tehdyt koulutehtävät.
Robotista tuli paljon enemmän kuin oppimisen apu. Oppilaat pitävät kaverinsa mukana touhuissaan ja luokan tapahtumissa. Robotin avulla he voivat pelata välitunnilla yhdessä.
Luokkakuvaankin robotti pujahti sairastuneen oppilaan parhaan ystävän kainaloon.