Olemme pari vuosikymmentä päässeet paukuttelemaan henkseleitämme koulutusjärjestelmämme ylivertaisuudesta. Nyt oppimistulokset ovat jyrkässä laskussa, ja tuo lysti on jouduttu lopettamaan.
Edes internetin kommenttipalstoille ei uskalla enää kirjoittaa mitään koulutuksesta. Joku virolainen saapuu kuitenkin paikalle muistuttelemaan tuoreimmista Pisa-tuloksista.
Tärkeintähän ei ole, että meillä on maailman paras koulutusjärjestelmä vaan että etenkin naapurimailla on huonompi.
Opettajat on ihme nössöjä.
Suomen hallitus on onneksemme käärinyt hihansa. Koulutukselle luvattiin erityissuojelu valtiontalouden leikkuulaudalla.
Erityisen tästä suojelusta tekee se, että samaan hengenvetoon leikattiin sata miljoona euroa ammatillisesta koulutuksesta, parikymmentä miljoonaa vapaasta sivistystyöstä ja ajettiin alas aikuiskoulutustuki.
Mutta ei hätää, samalla perustettiin työryhmä pohtimaan, miksi oppimistulokset oikein laskevat. Työryhmä epäilemättä ratkaisee ongelmamme, mutta sen mietintöjä joudutaan odottamaan vuoteen 2026.
Kaksi vuotta voi tuntua pitkältä ajalta. Onneksi apua on tarjolla jo sitä ennen.
Viimeisimpien Pisa-tulosten myötä Suomesta löytyi yhdessä yössä paljon uusia kasvatustieteilijöitä. Nämä kansakunnan viisaimmat mielet kokoontuvat taukoamatta viestintäpalvelu X:ssä pohtimassa, miten Suomen osaaminen saataisiin taas nousuun.
Joku saattaisi ajatella, että kannattaisi kysyä opettajilta koulutuksen kehittämisestä. Tähän kuitenkin liittyy problematiikkaa, jonka eräs X:n käyttäjä tiivistää napakasti: “Opettajat on ihme nössöjä.”
Emmehän halua nössöjen kehittävän maamme tulevaisuutta. Toisella X:n ajattelijalla olikin jo selkeä ratkaisu koulujen järjestyshäiriöihin: “Uhkailu ei tehoa noihin pikkuhirviöhin. Kuonoon vaan.”
Me opettajat voinemme siis olla vain tyytyväisiä, ettei meiltä jatkossakaan kysytä mitään koulutuksen kehittämisestä. Koulutus on varmoissa käsissä.
Aleksi Vehmassalo on vähän nössö varhaiskasvatuksen opettaja.