Kun Helena Koistinen aloitti uskonnonopettajan sijaisena Väinämöisen yläasteella vuonna 1989, kenelläkään ei ollut e-kirjoja eikä internetiä. Opettaja sai keskittyä opettamiseen eikä hänen tarvinnut osallistua hankehumppaan.
Nyt kuusikymppisenä Koistinen on edelleen töissä samassa koulussa, nykyisessä Kajaanin lyseossa. Hän kertoo olevansa paljon “lunkimpi” kuin uransa alussa. Kokemus on tuonut varmuutta, rauhallisuutta ja hallintaa eri tilanteisiin.
Opettajan työ on muuttunut. Uskonnon, elämänkatsomustiedon ja terveystiedon lisäksi Koistinen opettaa nyt, miten ollaan ihmisiksi, tullaan ajoissa kouluun, kannetaan vastuuta ja hoidetaan hommat.
Helena Koistinen viihtyy työssään paremmin kuin monet ikätoverinsa. Akavan kaksi vuotta sitten tekemässä kyselyssä kävi ilmi, että erityisesti yli 55-vuotiaat naiset tunsivat tulleensa syrjityiksi ikänsä vuoksi. Syrjintä ilmeni työtovereiden asenteissa.
Koistinen ei ole törmännyt vähättelyyn. Kajaanin lyseossa on hänen mukaansa hyvä henki kaikenikäisten opettajien kesken.
– Täällä arvostetaan kokemusta, ammattitaitoa ja osaamista.
Koistinen kertoo, että nuoret opettajat jakavat auliisti omaa osaamistaan vanhemmille ja päinvastoin. Jos kollega on oppilaan kanssa hankaluuksissa, Koistinen nappaa oppilaan hetkeksi omaan luokkaansa.
– Meillä on hyvät keskinäiset välit ja kunnioittava asenne. Voimme olla juuri sellaisia kuin olemme.
Tilastokeskuksen pari vuotta sitten tekemän tutkimuksen mukaan ikääntyneet työntekijät ovat huolissaan digitaitojensa riittävyydestä.
Myös Koistinen on joutunut opettelemaan valtavasti uusia it-asioita, eihän hänen uransa alussa ollut edes sähköpostia. Nyt on sähköiset oppimisalustat, wilmat ja teamsit.
Digimaailmasta Koistinen ei ole hirveän innostunut, mutta pärjää mukana. Hän myöntää, että sähköiset välineet helpottavat koulun arjen pyörittämistä. Niiden käyttöön hän on saanut koulutusta ja opastusta aina, kun on tarvinnut.
Ikäjohtamisessa eri-ikäisten osaamistarpeet huomioidaan ja työkuormitusta seurataan.
Työterveyslaitos on laatinut työnantajille ohjeet, kuinka tukea ikääntyneitä työntekijöitä rekrytoinneissa, urakehityksessä, koulutukseen pääsyssä, työaikojen suunnittelussa ja irtisanomistilanteissa.
Pontti on siinä, ettei mitään päätöksiä tehdä iän perusteella. Ikäjohtaminen on muun muassa sitä, että tehtäväkuvat pidetään ajan tasalla, eri-ikäisten osaamistarpeet huomioidaan ja työkuormitusta seurataan.
Iästä johtuva syrjintä työpaikoilla on kielletty perustus-, työsopimus- ja yhdenvertaisuuslain perusteella. Yksittäisiä työelämän syrjintätapauksia käsittelee työsuojeluviranomainen sekä oma-aloitteisesti että syrjintää kokeneiden pyynnöstä.
Työsuojelun vuosiraportin mukaan työsuojeluviranomainen teki viime vuonna 140 yhdenvertaisuuden edistämiseen liittyvää tarkastusta. Puutteita havaittiin yli puolella tarkastuksen kohteista.
Monilla työpaikoilla oli edelleen epätietoisuutta, mistä yhdenvertaisuuden edistämisessä on kysymys ja mitä asioita yhdenvertaisuussuunnitelman tulee kattaa.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu ei voi puuttua yksittäisten tapausten käsittelyyn, mutta se voi neuvoa ja edistää yhdenvertaisuutta työelämässä yleisemmin.
Ylitarkastaja Jussi Aaltonen yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistosta kertoo, että iän perusteella syrjitään niin vanhoja kuin nuoriakin työntekijöitä. Se johtuu usein siitä, että työnhakijasta tehdään stereotyyppisiä oletuksia.
Yli 55-vuotiasta työnhakijaa ei aina oteta vakavasti. Esimerkiksi avoimien työpaikkojen hakukriteereissä mainitaan usein ”riittävät digitaidot”. Mikä sitten on riittävä taso?
– Jos seniori-ikäinen opettaja on hakijoista muuten pätevin ja häntä voitaisiin pienellä koulutuksella tukea digitaidoissa, hänet pitäisi valita, Aaltonen sanoo.
Jos taas tehtävät ovat hyvin digipainotteisia, voidaan valinnassa ehkä edellyttää perusteellisempaa digiosaamista, hän jatkaa.
Työnantajalla on velvollisuus aktiivisesti edistää työntekijöidensä yhdenvertaisuutta ja ehkäistä työpaikoilla tapahtuvaa syrjintää. Jos työntekijöitä on vähintään 30, työpaikalla on oltava suunnitelma tarvittavista toimista yhdenvertaisuuden edistämiseksi.
Aaltonen pitää velvoitetta erittäin tärkeänä.
– Työpaikoilla on pyrittävä löytämään ne asiat, jotka estävät yhdenvertaisuuden toteutumista ja ryhdyttävä toimiin niiden kitkemiseksi. Se on jokapäiväistä hommaa.
Työntekijöiltä kannattaa kysyä: Oletko havainnut syrjintää, väheksyntää tai kannustuksen puutetta? Entä onko sinulla ollut mielestäsi yhtäläiset mahdollisuuden edetä urallasi, saada samaa palkkaa kuin muut tai päästä kouluttautumaan?
Syrjinnän kokemuksista on lupa puhua.
Kokemuksista kysyttäessä työntekijä huomaa, että syrjinnän kokemuksista on lupa puhua.
– Samalla työyhteisössä kasvaa herkkyys käsitellä ja sanoittaa näitä asioita. Moni tajuaa vasta jälkikäteen, että häntä on syrjitty, Aaltonen sanoo.
Työnantajalla on Aaltosen mukaan aina velvollisuus puuttua viivytyksettä sen tietoon tulleeseen syrjintään työpaikalla. Työnantajan pitäisi lisäksi miettiä, mitä voitaisiin ennaltaehkäisevästi tehdä, että yhdenvertaisuus työyhteisössä lisääntyisi eikä kenenkään tarvitsisi kokea syrjintää.
Helena Koistisella on vielä reilut neljä vuotta vanhuuseläkeikään. Mikä hänet saisi jaksamaan työssään motivoituneesti loppuun saakka?
– Olisi kiva, jos ei tarvitsisi enää ottaa ylitunteja tai luokanvalvojan tehtäviä, vaan saisi rauhassa keskittyä omien aineiden opettamiseen.
Yhdenvertaisuus esillä
- Opettaja-lehti käsittelee yhdenvertaisuutta ja syrjinnän monia ulottuvuuksia tässä juttusarjassa.
- Tarkoitus on nostaa keskusteluun faktaa ja opettajien kokemuksia ja näin lisätä tietoa sekä osallistua syrjinnän kitkemiseen.
- Sarjan jutut on julkaistu Opettajan numeroissa 21/2020, 3/2021, 6/2021, 9/2021 ja 12/2021.