”Tämä päätös oli valtio- ja sivistysteko, jolla tulee olemaan kansakuntamme historiassa perinjuurin käänteentekevä vaikutus.”
Näin kirjoitettiin Opettajain Lehdessä oppivelvollisuuslaista vuonna 1921. Uudistus ei saanut kaikkien kansanedustajien kannatusta, mitä lehdessä pahoiteltiin. Jutun mukaan ”vastustus johtui pääasiassa lain tuottamain menojen pelosta”.
Menomörön ei annettu estää toistakaan valtavaa investointia. Kouluruoka säädettiin maksuttomaksi vuonna 1943.
Lisäksi kansakoulu- ja oppikoulujärjestelmän korvaamista peruskoululla pidettiin hintalapustaan huolimatta tärkeänä. Uudistus toteutettiin vaiheittain vuosina 1972–1977.
1990-luvun lama sai valtion tiukentamaan kukkaronsa nyörejä. Kuntien valtionosuuksista leikkaaminen johti muun muassa koulujen lakkauttamisiin ja luokkakokojen kasvuun.
Eikä koulutusrahoituksen laskusuunta ole vieläkään kääntynyt. Itse asiassa Suomessa opetusta järjestetään reaalisesti samalla rahoituksella kuin 15 vuotta sitten, vaikka toimintaympäristö on muuttunut vaativammaksi ja oppilaiden tuen tarpeet ovat lisääntyneet.
Moni Opettaja-lehden haastattelema asiantuntija on muistuttanut, että koulutus on sijoitus, joka näkyy myöhemmin osaamisena, työllisyytenä ja talouskasvuna.
Pitäisikö päättäjien miettiä entistä tarkemmin, paljonko menomörölle kannattaa antaa valtaa?
Juhlavuoden juttusarja
Opettaja-lehti on ilmestynyt vuodesta 1906 alkaen. Tähän juttusarjaan poimimme makupaloja siitä, mikä milloinkin on ollut pinnalla opetusalalla ja lehdessä.