Opettajain lehden alkuaikoina Suomessa suunniteltiin oppivelvollisuuden säätämistä ja ruodittiin alueellisia eroja.
Mietinnässä oli tuolloin ehdotus paikallisesta oppipakosta kolmen kilometrin säteellä kustakin kansakoulusta. Kului kuitenkin vuosia ennen kuin oppivelvollisuuslaki saatiin lopulta säädettyä vuonna 1921.
Toisen maailmansodan aikana Opettajain lehti kirjoitti siirto- koululaisten asemasta. Kotinsa menettäneet evakkoperheet eivät välttämättä päässeet asettumaan millekään koulupaikkakunnalle, vaan lapsille piti löytää asuinpaikka opintojen ajaksi.
Kun nyt järjestelmää ravistelee lasten määrän väheneminen, kokonaan toisenlaisessa tilanteessa oltiin 1958. Moniin oppikouluihin oli niin paljon pyrkijöitä, että vain neljäsosa otettiin sisään.
Lehti kirjoitti, että ulkopuolelle jäävää odottaa “sekatyöntekijän vähemmän houkutteleva tulevaisuus”, ellei ammattikoulupaikkoja saada pian lisää. Keskikoulupaikoistakin oli pulaa.
Maahanmuutto on näkynyt lehden sivuilla jo kauan. Vuonna 1974 käsiteltiin chileläisten pakolaislasten opetusta Suomessa.
Lapsia oli kolmisenkymmentä, ja heidät keskitettiin pariin kouluun sillä perusteella, missä oli espanjantaitoinen opettaja.
Kirjoituksessa painotettiin oman äidinkielen merkitystä ja varoitettiin “puolikielisyyden” vaarasta, siis tilanteesta, jossa lapsi ei osaisi mitään kieltä kunnolla.
Juhlavuoden juttusarja
Opettaja-lehti on ilmestynyt vuodesta 1906 alkaen. Tähän juttusarjaan poimimme makupaloja siitä, mikä milloinkin on ollut pinnalla opetusalalla ja lehdessä.