Keskustelu tuo mieleen urheilun arvokisojen jälkeisen epäuskon: miksi me ei pärjätty tälläkään kerralla? Sitten huonoon menestykseen aletaan etsiä syitä, ja kaikilla tuntuu olevan Pisasta mielipide.
”Nuoret eivät ole riittävän sinnikkäitä.” ”Ei koulussa opita, jos koko ajan ollaan kännykkä kädessä.” ”Näin ne ilmiöoppiminen ja itseohjautuvuus nyt kostautuvat.”
Äänessä ovat usein juuri ne, joilla ei ole kosketusta koulun arkeen.
Kysyimme OAJ:n jäsenpaneelin ja Opettajan lukijakirjeen kautta opettajilta, mitä ajatuksia Pisa-tulokset ja niistä käyty keskustelu ovat herättäneet. Kysyimme myös, mitä koulun ja yhteiskunnan pitäisi tehdä oppimistulosten parantamiseksi.
Vastauksia kommentoi OAJ:n koulutuspolitiikan päällikkö Jaakko Salo.
Opettajat eivät Pisan tuoreimmista tuloksista yllättyneet. Lukutaidon, matemaattisten perustaitojen, keskittymisen, opiskelumotivaation ja pitkäjänteisyyden heikentyminen on ollut näkyvissä ilman mittaustakin.
”Tulokset olivat odotettavissa. Kun opettajana joudun joka vuosi tekemään hieman helpomman kokeen kuin edellisenä vuonna, jotta edes suurin osa oppilaista pääsisi kokeesta läpi, niin täytyyhän tämä ’alamäki’ näkyä myös Pisa-tuloksissa”, vastaa eräs peruskoulun opettaja.
Varhaiskasvatuksen opettaja puolestaan pohtii: ”Mielestäni tulos ei ole yllättävä, vaan looginen. Aivojen tottuminen nopeaan dopamiiniin heikentää oppimistuloksia. Ei jakseta pinnistellä, ei tarvitse nähdä vaivaa, koska tiedonsaanti on niin helppoa eikä tarvitse osata asioita ulkoa, mikä aktivoisi aivoja ja lisäisi loogista päättelykykyä.”
Digitalisaatio ei Jaakko Salon mielestä yksin selitä suomalaisten sinnikkyyden hiipumista, mutta ei jatkuva digivirta nuoren aivoille hyväksikään ole.
– Digitalisoituneessa maailmassa algoritmi syöttää valmiiksi pureksittua tavaraa. Ajattelun kehittymisen kannalta se on aika helppoa elämää. Opiskeluun vaadittava sinnikkyys on opittava taito.
Uudistukset ja niukat resurssit vaikeuttavat opetusta, sanovat peruskoulussa opettavat. Erityisen kriittisesti he arvioivat suuria ryhmiä, riittämättömästi resursoitua inkluusiota, avoimia oppimisympäristöjä, itseohjautuvuuden varhaista vaatimista sekä opetuksen liiallista digitalisointia.
Kännyköiden käyttö ja sosiaalinen media leimataan helposti pääsyyllisiksi oppimistulosten laskuun. Opettaja-lehden kysymyksiin vastanneista moni pitää näkökulmaa liian suppeana.
”Toki on hyvä, että tuli kännykkäkielto ja kaikin mokomin voidaan säädellä someakin. Mutta fakta on, että koulu ei pysty enää tasaamaan yhteiskunnallisia eroja, jotka ovat vain kasvussa. Siinä poliitikot voivat katsoa peiliin”, sanoo yksi kyselyyn vastannut peruskoulun opettaja.
Koulun koko toimintaympäristö on muuttunut, muistuttaa OAJ:n Salo. Esimerkiksi tukea tarvitsevien lasten määrä on viidentoista vuoden kuluessa moninkertaistunut.
Salo on samoilla linjoilla kyselyyn vastanneiden kanssa: kouluihin tarvitaan lisää resursseja. Tämä mahdollistaisi vahvemman tuen kohdistamisen niille, jotka sitä todella tarvitsevat.
Myös oppimiseen liittyvissä asenteissa olisi korjattavaa. Kovaan työhön ei uskota, ja sinnikkyyden tilalle on tullut sattumausko: sinä joko olet hyvä oppilas tai sitten et ole, eikä asiaan muka mitenkään pysty vaikuttamaan. Oppimisen kannalta tämä on äärimmäisen haitallinen ajatus.
– Toki ihmisillä on erilaisia lahjakkuuksia, mutta opinnoissaan menestyvät oppilaat myös tekevät kovaa työtä tulostensa eteen. Opiskelu on ennen kaikkea työntekoa oppimisen eteen, summaa Salo.
Samaa mieltä on kyselyyn vastannut korkeakouluopettaja. ”Kovasti mietitään viihtymistä, mikä ei ole huono asia, mutta eihän se ole sama asia kuin että kaikki olisi aina kivaa. Koulu on koulu eikä Linnanmäki.”
Julkisessa keskustelussa oppimisen tason nostamiseen tarjotaan usein poppakonsteja. Myös opettajien vastauksissa luetellaan yksittäisiä keinoja, mutta vastaajien mielestä oppimistuloksia ei voida parantaa vain koulun toimilla. Mukaan tarvitaan kodit, yhteiskunta ja lasten koko kasvuympäristö.
”Nyt niitetään sitä, mitä on tehty vähintään vuodesta 2015 eli pedagogiikkaa johdetaan kustannussäästöt edellä. Kaikki suuret linjaukset ovat lopultakin pelkkää säästöjen tavoittelua, vaikka olisivatkin kuinka verhoiltu tutkimukseen”, kirjoittaa korkeakouluopettaja kyselyvastauksessaan.
”Lapset kaipaavat pelkkää huomiota ja huolenpitoa ja sitä eivät tällä hetkellä saa riittävästi, koska opeille ei ole aikaa huomioida kuin ne vauhdikkaimmat ja eniten tukea tarvitsevat. Nyt näkyy se, mitä säästäminen opetuksesta tekee!” kirjoittaa ammatillisen oppilaitoksen opettaja.
Pisa-tuloksiin liittyvä kysely tehtiin OAJ:n jäsenpaneelin jäsenille ja Opettaja-lehden lukijakirjeen kautta 14.–28.9. Kyselyyn vastasi 264 opetusalan ammattilaista.
-
Lue lisää opettajien vastauksia: Lopetetaan hankehumpat, karsitaan opetussuunnitelmaa ja pakitetaan inkluusiota