Lukionsa juuri päättänyt Jenni Laurell oli soittanut pienestä saakka viulua, ja häntä oli kehuttu lahjakkaaksi laulajaksi. Niinpä hän haki opiskelemaan laulunopettajaksi.
Laurell ei saanut paikkaa ja hakeminen loppui siihen.
– Ajattelin, että minusta ei ole muusikoksi.
Laulunopettajahaaveiden kariuduttua Laurell opiskeli varhaisiän musiikkikasvatusta. Hän kiinnostui kasvun ja kehittymisen teorioista, halusi ymmärtää niitä paremmin ja hakeutui lopulta opiskelemaan kasvatustiedettä.
Kiinnostus kantoi jatko-opintoihin asti. Väitöstutkimusta tehdessään Laurell syventyi psykologian professori Carol Dweckin ajattelutapateoriaan. Hän ymmärsi, että lapsena saadut kehut vaikuttivat siihen, miten hän näki nuorena itsensä.
– Pidin lahjakkuutta muuttumattomana ominaisuutena. Olisin tarvinnut tukea ymmärtääkseni harjoittelun ja sinnikkään yrittämisen merkityksen.
Tätä tukea Laurell toivoo nykyisille lapsille ja nuorille.
Siksi hän tutki väitöskirjassaan, mitä nuoret ajattelevat älykkyydestä, luovuudesta ja lahjakkuudesta. Löytyi neljä ajattelutapaa.
Lähes puolet reilusta tuhannesta Laurellin kyselyyn vastanneesta nuoresta uskoi, että ominaisuuksia voi kehittää. Vajaat 40 prosenttia ei tiennyt, mitä ajatella asiasta. Kymmenisen prosenttia piti älykkyyttä, luovuutta ja lahjakkuutta muuttumattomina ominaisuuksina.
Pieni joukko nuoria ajatteli, että älykkyyttä ja luovuutta voi kehittää, mutta lahjakkuutta ei. Heillä oli muita paremmat arvosanat matematiikassa ja kielissä.
Yleisesti parhaat arvosanat oli nuorilla, jotka uskoivat, että kykyjä voi kehittää. Heikoimmat arvosanat olivat niillä, jotka pitivät kykyjään muuttumattomina. Pojat uskoivat tyttöjä useammin ominaisuuksien muuttumattomuuteen.
Suomessa kannetaan huolta laskevista oppimistuloksista. Laurellin kohtaamat opettajat kertovat, että monilta oppilailta puuttuu oppimisessa tarvittavaa sitkeyttä.
Jos lapset ja nuoret eivät usko voivansa kehittyä, he eivät käytä koko potentiaaliaan. Siksi Laurell vahvistaisi oppilaiden kasvun ajattelua. Termi tarkoittaa uskoa siihen, että ihminen voi kehittyä vaikeuksista huolimatta.
Opettajat voivat vaikuttaa ajatteluun esimerkiksi tekemällä näkyväksi oppimisen prosessimaisuutta.
– Oppilaan voi vaikka pysäyttää pohtimaan, millä tavalla hän yrittää ratkoa tehtävää, ohjata kokeilemaan toista tapaa ja auttaa havainnoimaan omaa prosessia: Mitä teit eri tavalla? Muuttuiko mikään?
Palautetta oppilas tarvitsee pitkin matkaa, ei vain lopputuloksesta.
Ajattelutapaa olisi hyvä opettaa myös oppilaille, jotka ovat pärjänneet koulussa ilman suurempaa vaivannäköä. Se auttaa, kun jonkin asian oppiminen onkin vaikeaa.
Opettajien ja opinto-ohjaajien olisi Jenni Laurellin mukaan hedelmällistä tarkastella myös omia käsityksiään oppimisesta. Ne vaikuttavat siihen, millaisina opettaja pitää oppilaan mahdollisuuksia oppia tai hakea tiettyyn koulutukseen.
Aineenopettajien koulutuksessa Laurell vahvistaisi oppilaan kohtaamisen taitoja ja lisäisi ymmärrystä oppimisen psykologiasta.
– Tunteet ja käsitykset itsestä ovat niin iso osa oppimista.
Mistä on kyse?
Yläkoululaisten uskomukset siitä, voiko älykkyyttä, luovuutta ja lahjakkuutta kehittää, näkyvät heidän arvosanoissaan. Jenni Laurellin mukaan nuoria pitäisi opettaa ajattelemaan, että he voivat kehittyä vaikeuksista huolimatta.
Väitös
Learning-related mindsets, academic achievement and educational aspirations in Finnish lower secondary education. Helsingin yliopisto 2025.