Tuskin mistään asiasta on keskusteltu niin paljon kuin ihmistaimen kasvatuksesta. Eikä olekaan toista asiaa, joka ansaitsisi suurempaa huomiota kuin tämä.
Näin kirjoitti opettaja Eemeli Etelälahti vuonna 1952 Opettajain Lehdessä.
Käsitys oppimisesta oli pitkään ulkoa muistamista. Menetelmien monipuolistuminen alkoi kuitenkin jo 1940-luvulla.
Suuri käänne tapahtui 70-luvulla siirryttäessä peruskouluun. Opetukseen tuli uusia työtapoja kuten oppimispelit, eriyttäminen ja tukiopetus.
1980-luvulla oivallettiin, että oppija rakentaa tietonsa itse. Opetuksessa näkyivät käsitekartat, yhteistoiminnallinen oppiminen ja vaihtoehtopedagogiikat.
1990-luku toi mukanaan internetin, portfoliot, kielikylpy- opetuksen, pariopettajuuden ja vuosiluokkiin sitomattoman opetuksen. Vuoden 1994 opetussuunnitelman perusteet antoivat kunnille ja kouluille entistä enemmän vapautta päättää opetuksen toteutuksesta.
2000-luvulla painopiste siirtyi osaamiseen. Vuoden 2014 opetussuunnitelma korosti oppimaan oppimista ja opettajat saivat arviointinsa pohjaksi kriteerit.
Opetusta siirrettiin yhä enemmän ulos luokista ja koulu- rakennuksista. Joihinkin uusiin rakennuksiin suunniteltiin avoimia tiloja. Näiden avoimien tilojen järkevyyttä ruodittiin myöhemmin lehdessä 2020-luvulla.
Yksi asia on kuitenkin sadassa vuodessa säilynyt: Eemeli Etelälahden sanoin tavoitteena pohjimmiltaan on kasvattaa hyviä ihmisiä.
Juhlavuoden juttusarja
Opettaja-lehti on ilmestynyt vuodesta 1906 alkaen. Tähän juttusarjaan poimimme makupaloja siitä, mikä milloinkin on ollut pinnalla opetusalalla ja lehdessä.