Kysyimme OAJ:n jäsenpaneelissa ja lukijakirjeessä tehdyssä kyselyssä opettajilta, mitä ajatuksia uusimmat Pisa-tulokset ja niistä käyty keskustelu heissä herättävät.
Perkasimme osan vastauksista printtilehden puolella. Koska lehteen mahtui vain murto-osa vastauksista, keräsimme tähän jatkojuttuun niitä lisää.
Lue printissä julkaistu juttu täältä.
Sirkustemput vievät aikaa opetukselta
Moni vastaaja haluaa karsia opetussuunnitelmista turhat rönsyt ja palata perusasioiden pariin.
”Kaikenlainen hankehumppa ja sirkustemput vievät aikaa ja resursseja siltä olennaiselta”, varhaiskasvatuksessa työskentelevä opettaja muistuttaa.
”Tähän kun vielä lisätään inkluusio säästötoimenpiteenä, jolloin opettajan kaikki aika menee muutaman oppilaan kannatteluun, ei tarvitse ihmetellä, miksi kouluissa ei enää opita mitään. ”
Peruskoulun opettajan mielestä opetussuunnitelma pitäisi tiivistää selkeisiin oppimistavoitteisiin, joista pidetään kiinni.
”Tuhansien sivujen sijaan opetussuunnitelman pitäisi olla korkeintaan kolmesataa sivua pitkä. Tavoitteet löytyisivät helposti ilman laaja-alaisen osaamisen ’koukeroita’.”
Toisen peruskoulun opettajan mielestä koulun ja opettajien niskoille sysätään koko ajan lisää hoidettavia asioita ikään kuin koulu olisi ainoa toimija, jonka tehtävänä on huolehtia Suomen lapsista ja nuorista kokonaisvaltaisesti.
Korkeakouluopettajan mielestä opetussuunnitelman jatkuva muuttaminen riivaa suomalaista koulujärjestelmää kuin jokin pakkomielle.
”Pedagogien ammattitaito on Suomessa korkeatasoista: ei tarvita hokkuspokkustemppuja, vaan lapsille ja nuorille turvallista ja vakaata oppimista hyvässä hengessä.”
Monissa vastauksissa tuodaan esiin huoli siitä, kuinka opetussuunnitelmaa uudistetaan aina ilman opettajia.
”Opettajia ei tähän työhön osallisteta, vaikka heillä on paras tieto siitä, mikä toimii ja mikä ei”, tähdentää peruskoulun opettaja.
Hänen mielestään uudistuksia tehdään uudistusten vuoksi, ja samalla toimivat rakenteet rikotaan.
”Resursseja käytetään tällaiseen uudistustyöhön, kun ne voitaisiin kohdentaa järkevämmin. Kyllä se turhauttaa.”
Jos lapset eivät kuule suomea, taidot eivät kehity
Tukea tarvitsevien lasten määrä on viimeisen viidentoista vuoden aikana moninkertaistunut. Pisa-tutkimusta kommentoinut koulutuspolitiikan päällikkö Jaakko Salo OAJ:stä muistutti Opettaja-lehden haastattelussa, kuinka koko koulun toimintaympäristö on muuttunut.
Toimintaympäristön muutos ja inkluusio puhututtavat myös kyselyyn vastanneita opettajia. Varhaiskasvatuksen opettaja kertoo tunnistavansa ne haasteet, joita monenlaiset tuen tarvitsijat opetukseen tuovat.
”Englanti valtaa alaa ja suomen kielen taidot eivät kehity. Lapset eivät kuule suomen kieltä, jos opettaja on ainut, joka sitä puhuu. ”
Peruskoulun opettaja vaatii, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden kielen opetusta pitäisi tehostaa kaikin mahdollisin tavoin.
”Jos ei osaa kieltä, ei sitä opi ’opiskelun ohessa’. Yksi keino on segregaation purkaminen valtakunnallisella ja kunnallisella tasolla asutuspolitiikan avulla ja koulupiirejä muuttamalla. Mielestäni ehdoton maksimi maahanmuuttajia per koulu on noin 30 prosenttia. Sen jälkeen suomen kielen oppiminen heikkenee auttamatta.”
Myös maahanmuuttajataustaisen lähiön esikoulussa työskentelevä opettaja kiinnittää huomiota kielen oppimiseen. Osalla henkilökunnasta kielitaito on hyvin heikko, ja lapsetkin puhuvat leikkiessään pelkkää englantia.
”Tällaista eriytymistä EI saisi syntyä! Näillä alueilla tulisi vähintään maksaa runsaahkoa palkanlisää sujuvasta suomen kielen osaamisesta.”
Perusopintoja kehitettävä, tutkimusta tueksi
Miten oppimistulokset sitten saataisiin opettajien mielestä palautettua kasvukäyrälle?
Päiväkodissa työskentelevä vastaaja ehdottaa, että inkluusio otettaisiin huomioon opettajien perusopinnoissa.
”Inkluusion myötä erityisen tuen työmenetelmistä tuli yleisen ja ryhmäkohtaisen tuen menetelmiä erityisopettajan konsultoinnilla. Nämä menetelmät eivät ilmeisesti kuulu edelleenkään opettajien perusopintoihin, minkä luulisi jo olevan itsestäänselvyys, kun niitä päivittäin tulisi työssään käyttää.”
Ammatillisessa oppilaitoksessa työskentelevä opettaja penää opetuksen tason nostoon moninäkökulmaista tieteellistä tutkimusta, jossa olisi aikaperspektiivi koko peruskoulun ajalta 1970-luvulta tähän päivään saakka. Perattavaksi tulisi tällöin tuntikehykset, opetuksen sisällöt ja järjestämisen tavat, tasokurssit, digiloikka, inkluusio ja kulloinkin muodissa olleet oppimisen teoriat ja filosofiat.
”Mitä eri vuosikymmeninä on opetettu ja miten, mitä muutoksia on tehty ja miten ne ovat tosiasiallisesti vaikuttaneet? Otetaan mukaan myös ne pitkän linjan opettajat, joilla on kokemusta ja näkemystä vuosikymmenten ajalta. Mitä syitä he löytävät kehitykselle historiasta? ”
Miten Pisa-tulokset näkyvät eduskuntavaaleissa?
Uusimman Pisa-tutkimuksen tulokset herättävät pelkoa eräässä kyselyyn vastanneessa peruskoulun opettajassa. Miten oikeistopuolueet ottavat tulokset mukaan ensi kevään vaaleihin ja millaisia ratkaisuja ne tulevat esittämään?
”Pelkään, että tästä tulee vain lyömäase vaaleihin ja peruskoulujärjestelmä, joka on eräs viimeisimmistä yhtenäiskulttuuria ja eritaustaisten ihmisten välistä yhteyttä ylläpitävistä pilareista, puretaan. ”
Peruskoulussa opettava kollega tiivistää omat parannusehdotuksensa kolmeen kohtaan.
”Yhteiskunnan pitäisi antaa varoja siihen, että saataisiin lapsia pienempiin ryhmiin. Inkluusion suhteen pitää ottaa paluuta siihen, että osalle oppilaista pitää saada pienryhmiä takaisin. Myös valmistavassa opetuksessa pitää olla mahdollisuus olla niin kauan, että oppilas oikeasti oppii kielen kunnolla.”