Mun juttu: Haaveissa hunajainen kesä

Eini Mäntylä ryhtyi tarhaamaan mehiläisiä, vaikka on aina pelännyt kaikkia siivekkäitä hyttysistä lintuihin.

Eini Mäntylän unelmissa surisi vuoden ajan ennen kuin hän uskalsi ryhtyä mehiläistarhaajaksi. Sysäys mehiläisten pariin tapahtui toissa äitienpäivänä, kun Eini sai mieheltään lahjakortin mehiläisyhdyskunnan ostoon.

Pesälaatikot Eini sai perhetuttavaltaan ja entiseltä mehiläistarhaajalta Reino Ketolalta. Pesät sijaitsevat mentorin puutarhassa Vesunnan kartanossa Hattulassa.

– Ryhdyin tähän hyönteispelostani huolimatta. Kun puin päälleni suojahaalarin, en pelännyt. Rentouduin ja rauhoituin.

Asu oli kuin turvaa tuova näkymättömyysviitta.

Nyt toisen mehiläiskesän kynnyksellä Hämeenlinnassa asuva Eini uskaltaa jo käydä katsomassa neljää yhdyskuntaansa ilman suojavarusteita.

Tilan 1300-luvulle juontava menneisyys on kiehtova.

– Tiettävästi nunnat ovat vuosisatoja sitten hoitaneet täällä mehiläisiä, ja kummisetäni isotädillä oli puutarhassa 1800-luvun lopulla mehiläisiä.

Eini opettelee tarhausta Reino Ketolan avulla vanhanaikaisesti oppipoika-mestari-periaatteella.

– Kutsun häntä suurmestariksi.

 

Eini on Hämeenlinnan yhteiskoulun viitosluokan opettaja. Hänellä ja kahdella kollegalla on 68 viidesluokkalaisen yhteisopettajuus.

Eini haluaa tarinoida mehiläisistä oppilaille Maija Mehiläinen -tyyliin. Kertomusten kuningatar on äiti. Työmehiläiset, tytöt, ovat hovineitoja ja syöttävät jatkuvasti toukkia.

Kuhnurit, miehet, ovat viihdytysjoukkoja. Tytöt ajavat ne syksyllä ulos pesästä.

Kun Eini kävi kertomassa kuudesluokkalaisille kasvien lisääntymisestä – jossa mehiläisillä on tärkeä rooli – hän kuvaili kuningattaren häälentoa.

– Kuningatar lentää keväällä kilometrin korkeuteen seuranaan parvi kuhnureita. Ne hedelmöittävät sen loppuelämän ajaksi.

 

Toukokuussa opettajakolmikko ideoi viitosille kokonaisen mehiläisviikon.

Mehiläismatikassa oppilaat laskivat kennojen tilavuutta, hunajasadon hintaa ja mehiläisten lentomatkoja.

Englannin tunnilla oli mehiläissanastoa ja -lauluja.

Kuvataiteessa kukkivat pörriäistodellisuus ja mielikuvittelu, äidinkielessä lapset leikittelivät hunajaisilla ja surisevilla sanoilla.

Teemaviikon tiistaina Eini hurautti tarhalleen ja videoi luokkaan pörisijöidensä tohinaa.

Hänellä oli mehiläistarinatuokio ja liveyhteys myös läheisen päiväkodin eskareiden kanssa.

 

Mehiläistarhaus on saanut Einin tarkkailemaan luontoa uusin silmin.

– Keväällä tuijotin pajunkissoja ja hoin mielessäni, että lihokaa. Pajujen ja leppien kukat ovat tärkeää kevätravintoa mehiläisille.

Scillojen ja kartanon muiden kevätkukkien loisto houkutteli toukokuussa mettiäiset meden äärelle.

– Puutarhassa on muutenkin valtavasti kukkia, ja kylvimme nyt hunajakukkaa ja auringonkukkaa.

Pörriäisille maistuu myös kartanon kirsikka-, kriikuna- ja omenapuiden sekä lehmusten mesi.

Eini kertoo, että vanhimmat hedelmäpuut ovat yli satavuotiaita.

– Mietin, alkaakohan hedelmiä tulla nyt enemmän, kun pölyttäjät käyvät kukissa ahkerasti.

 

Viime kesänä Einin hunajasato jäi laihaksi. Mehiläiset söivät hunajansa, ja ihmiselle jätettiin 4,5 kiloa.

Niinpä sata purkkia tarroineen jäivät odottamaan seuraavaa syksyä. Syynä vastoinkäymiseen oli Einin mukaan noviisin virheet.

Entä nyt, kun loma alkaa? Mistä unelmoit?

– Että tulisi paljon hunajaa. En uskalla ennustaa mutta hyvä tavoite olisi 80 hunajakiloa, 20 kiloa pesää kohti.

Lisäksi toiveissa on piikitön kesä, ja ettei hoidokkeihin ilmaantuisi tauteja.

– Odotan sitä, että minulla on aikaa seurata mehiläisiäni. Ja totta kai lisään omalla pihallani kukkasia.

 

Eini Mäntylä

  • Hämeenlinnan yhteiskoulun viidennen luokan luokanopettaja.
  • OAJ:n Hämeenlinnan paikallisyhdistyksen sihteeri.
  • Vuoden 2021 Pikkuyrittäjät-opettaja.
  • Aloitti vuosi sitten mehiläistarhauksen.