Mun juttu: Tähtäinjousi vaatii pitkää pinnaa

Kun jousi jännittyy, kaikkoaa mielen sopukoista kaikki muu. Riitta Tolsa on sihdannut tähtäinjousella maalitauluun säännöllisesti jo useiden vuosien ajan.

Huoli oppilaista on kasvanut hurjasti musiikinopettaja Riitta Tolsan kaksikymmenvuotisen uran aikana.

– Opettajan rooli on muuttunut aivan valtavasti. Oppilaiden hyvinvointiin liittyviin seikkoihin pitää panostaa aivan eri tavalla kuin urani alkuvaiheessa.

Kotkalainen Tolsa opettaa yläkoululaisille musiikkia Langinkosken ja Karhuvuoren kouluissa. Hänen mielestään on hyvä, että kommunikointi nykynuorten kanssa on avointa, mutta toisinaan se lisää opettajan henkistä kuormitusta.

– Sosiaalisen puolen kiintiöni on koulupäivän jälkeen ääriään myöten täynnä, siksi on aivan ihanaa kun voi hiljentyä ja pysähtyä keskittymään aivan johonkin muuhun.

Jousiammunta on Tolsalle oiva keino palautua yhä enemmän henkisiä voimavaroja kuluttavasta kouluarjesta. Työstä palautuminen onnistuu hyvin, kun mieli tyhjenee tähdätessä.

 

Jousiammunnasta Tolsa kiinnostui aikoinaan opiskellessaan Lahden konservatoriossa viulunsoitonopettajaksi.

– Luin lehtiartikkelista, että jousiammunta olisi hyvä vastaliike viulunsoittajalle.

Tuolloin Tolsa ei kuitenkaan lähtenyt ampumaan. Kipinä jäi kytemään 15 vuodeksi, kunnes Tolsa päätyi jousiammunnan alkeiskurssille syksyllä 2008. Vuosien aikana hän oli opiskellut musiikin aineenopettajaksi ja viulunsoitto oli jäänyt.

Alkeiskurssilla jousiammunta kolahti. Pitkää pinnaa tosin tarvittiin yhtä lailla kuin aikoinaan viulun jousella harjoitellessa.

Tolsa ei luovuttanut, ja kurssista lähtien jousiammunta on ollut osa hänen elämäänsä. Nyt hän harjoittelee kaksi kertaa viikossa läpi vuoden. Lokakuussa harkat siirtyvät ulkokentältä halliin.

– Olen pitänyt harrastusta yllä säntillisesti, vaikka alussa se tuntui hirvittävän hankalalta. Kehon oikea asento ei tahtonut alkuun onnistua. Joka kerta jännitin, kuinka se nuoli nyt lähtee.

 

   

Jos kroppa ei ole kunnossa, jousiammuntakaan ei luonnistu. Tolsa tykkää liikkua, kesällä kilometrejä kertyy kävellen ja talvella hiihtäen.

Motivaatiota liikuntaan Tolsa on ammentanut myös kilpailuista. Lapsena hän osallistui isänsä innoittamana yleisurheilu- ja hiihtokilpailuihin. Tähtäinjousella kisailu motivoi häntä pysymään aktiivisena harrastajana.

– Minusta on hauska osallistua kisoihin. Paineita ei tarvitse ottaa, kun asenne on se, että katsotaan, kenellä sillä kertaa parhaiten onnistuu. Voitto yllättää ja ilahduttaa, siitä tulee ihana fiilis.

Tolsa on pokannut kansallisista kilpailuista useampia palkintoja sekä yleisessä että seniorisarjassa. Suomenmestaruuskilpailuissa hän on ampunut kultaa jaa hopeaa.

 

Oma kultakin löytyi jousiammunnan parista harrastuksen alkumetreillä. Lemmenliekki leimahti Kotkan jousiammuntaseura Piilissä. Sittemmin yhteinen harrastus on rikastuttanut pariskunnan yhteiseloa.

– Jousiammunta on elämäntapamme. Jaamme onnistumisia, puramme epäonnistumisia ja pohdimme ratkaisuja jousiammunnan teknisiin ongelmiin.

Yhteisiä leiri- ja kisareissuja eri puolille maata on kertynyt mittava määrä. Tolsa tähdentää, että vaikka jousiammunta on yksilölaji, niin taustalla vaikuttaa vahvasti samanhenkinen yhteisö.

– Aina on kiva tavata muita jousiammuntaan hurahtaneita harrastajia ja vaihtaa kuulumisia.

Riitta Tolsa

  • Musiikinopettaja Langinkosken ja Karhuvuoren kouluissa Kotkassa. 53-vuotias.
  • Opiskeli viulusoitonopettajaksi ennen musiikin aineenopettajan opintoja.
  • Penkkiurheilija ja liikkuja. Harrastanut monipuolisesti liikuntaa lapsesta lähtien.