Koulu korjauksen tarpeessa
Inkluusion lisääntymiselle 5+, yhdeksäsluokkalaisten koulunkäyntivalmiuksille 5, opetusryhmien koon kasvulle 5. Digitalisaatiokehitykselle 7+. Tällaisia kouluarvosanoja yläkoulun opettajat antoivat peruskoululle.
Poliittisen historian dosentti Ville Pernaa ja joukko koulutustutkijoita selvittivät kirjaprojektissaan, miksi maailmalla ihastellut Suomen Pisa-tulokset ovat tasaisesti laskeneet. Pitäisikö peruskoulua jotenkin korjata? Ja jos pitäisi, niin miten?
Ääneen pääsevät koulun todelliset asiantuntijat – opettajat. Kirjaa varten tehtyyn kyselyyn vastasi keväällä 2024 noin sata yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden sekä matematiikan, fysiikan ja kemian opettajaa eri puolilta Suomea. Lisäksi tekijät haastattelivat kymmentä opettajaa.
Opettajilta armovitonen peruskoululle -teos on suorapuheinen. Tulokset eivät ehkä yllätä koulumaailman puurtajia, mutta julkiseen keskusteluun peruskoulusta ja koulutuksesta kirja tuo tervetulleen näkökulman.
Koulukeskustelussahan ovat usein olleet äänessä poliitikot, virkamiehet ja konsultit – eivät opettajat saati oppijat.
Ville Pernaa et al: Opettajilta armovitonen peruskoululle. Siltala 2026. 254 sivua.
Arvioinnin tarkoituksen jäljillä
Varhaiskasvatuksessa arvioidaan nykyisin valtavasti. Opettajat arvioivat lapsia ja lapset itseään.
Arvioinnilla on paikkansa. Sen avulla voi seurata lapsen kehitystä. Ammattilaiset voivat suunnitella ja parantaa omaa toimintaansa. Kerätty tieto voi tukea myös johtamista.
Kirjan mukaan arvioinnilla voi kuitenkin olla myös tahattomia, joskus jopa vahingollisia seurauksia.
Olennaista olisi pohtia, mikä on arvioinnin tarkoitus ja mitä siitä seuraa.
Toim. Anna Siippainen ja Maiju Paananen: Mitattu lapsuus – Varhaiskasvatuksen arviointi Suomessa. Gaudeamus 2025. 253 sivua.
Yllättävä adhd
Sosiologi Anna Wathén kirjoittaa adhd:sta sekä kokemuksen syvällä rintaäänellä että tutkimustietoon nojaten. Kirjassa hän kertoo siitä, miltä aikuisena saatu diagnoosi tuntuu.
Näkökulmastaan huolimatta teos on antoisaa luettavaa myös adhd-diagnoosin saaneiden lasten vanhemmille sekä lasten ja nuorten kanssa työskenteleville. Wathén pohtii, miten olisi halunnut itse tulla lapsena ja nuorena kohdatuksi.
Kirjan luettuaan neurotyypillinenkin saa jonkinlaisen aavistuksen siitä, kuinka raskasta jatkuva sopeutuminen ja maskaaminen eli adhd-piirteiden piilottaminen on.
Laura Wathén: Ai se olikin ADHD. Into 2025. 341 sivua.
