Kymmenen vuotta sitten Seija Ulkuniemi istui rovaniemeläisen Valistustalon eli Valsan vessassa. Salista kantautui konsertin ääniä, mutta Ulkuniemi oli keskittynyt muuhun. Hän kirjoitti muistikirjaansa sanoja ja lauseita, joita luki vessan seinältä.
”Paskat bileet, hyvä seura” ja ”ota iisii, ota iisii, elämä on liian siistii”. Tekstit olivat pitkiä ja lyhyitä, kevyitä ja syvällisiä. Jonkun aloituksen alle oli syntynyt keskustelu.
Nämä ovat hurmaavia, Ulkuniemi ajatteli ja sujautti vihkon laukkuunsa. Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen yliopistonlehtori ei vielä silloin tiennyt, mitä tekisi vessakirjoituksilla. Sen hän kuitenkin aavisti, että tekstit olivat merkityksellisiä.
– Usein taide vaatii tilaa, aikaa ja muhittelua syntyäkseen. Niin tässäkin tapauksessa, Ulkuniemi kertoo.
Seitsemän vuotta sitten Valsa sai purkutuomion. Vuonna 1958 rakennettu talo oli huonossa kunnossa mutta käyttäjilleen tärkeä. Museovirasto ja kulttuurielämän vaikuttajat vastustivat päätöstä. Se ei auttanut.
– Kun tiesin, mitä tapahtuu, tekstit nousivat mieleeni. Lähdin vielä kerran valokuvaamaan niitä.
Tämän jälkeen Ulkuniemi muisti äidiltään perimänsä vanhat puuvillakankaat. Hän levitti kankaat pihalleen. Ajatus alkoi kirkastua. Voisiko vessakirjoituksista tehdä huoneentauluja?
Ulkuniemi oli ihaillut jo lapsena mummonsa huoneentauluja. Taulujen värit ja viisaudet hurmasivat.
– Vasta myöhemmin huoneentaulut kiinnittyivät mielessäni naisten tekemään arvokkaaseen käsityöperinteeseen, jolla on pitkät juuret.
Ulkuniemi hahmotteli, asetteli ja näpytti paperin läpi kankaille noin 70 eri tekstikokonaisuutta. Vielä tällöin hän ajatteli tekevänsä ristipistot itse, mutta käsi kipeytyi niin, että ajatuksesta oli luovuttava.
– Onneksi Lapin yliopiston käsityökursseja suorittaneet luokanopettajaopiskelijat tulivat apuun. Sääntöjä ei ollut. Jokainen sai tehdä tyylillään niin paljon tai vähän kuin halusi.
Ulkuniemi korostaa, että juuri erilaiset käsialat tekivät tauluista persoonallisia ja arvokkaita. Valmis kokonaisuus sai nimekseen Vessaviisautta Valsalta.
Tällä hetkellä Ulkuniemi tekee lumiveistoksia luokanopettajaopiskelijoiden kanssa ja vetää kandiseminaareja.
Ristipistotyöt ovat olleet esillä esimerkiksi Posiolla Kulttuurikeskus Pentik-mäellä ja Kittilässä Särestöniemi-museon kahvilagalleriassa.
Ristipistotaiteesta kiinnostui myös Jenny ja Antti Wihurin rahasto, joka osti kokoelmiinsa 21 teosta. Työt sijoitettiin Rovaniemen taidemuseon vessoihin. Kun amanuenssi tiedusteli, sopivatko teokset varmasti vessoihin, Ulkuniemi riemastui.
– Vastasin totta kai. Mikä olisi parempi paikka? Sieltähän ne ovat lähtöisin.
Ristipistot ovat parhaillaan esillä Kiasmassa osana Kompassissa pohjoinen -näyttelyä.
Ulkuniemi sanoo, että kaikenlainen taiteen tekeminen on auttanut häntä varsinkin elämän karikoissa.
Kodin työhuoneessa roikkuu teos, jossa lukee ”in the end you will always kneel” eli lopussa polvistut aina. Se muistuttaa elämän arvaamattomuudesta.
– Oman pienuuden ymmärtäminen suuren ja selittämättömän keskellä on tärkeää. Taide auttaa käsittelemään elämän mysteeriä. Siksi se on välttämätöntä.
Seija Ulkuniemi
- Kuvataidekasvatuksen yliopistonlehtori Lapin yliopistossa. 60-vuotias.
- Vessaviisautta Valsalta -ristipistotöitä nähtävissä Kiasman Kompassissa pohjoinen -näyttelyssä 2. huhtikuuta saakka.
- Harrastuksena hiiihtolenkit, jotka asettavat mieltä askarruttavat kysymykset uomiinsa.
- Asuu puolisonsa kanssa Muurolan kylässä Rovaniemellä. Kolme lasta, joista kaksi elossa.