Jännitteet kuuluvat työelämäyhteistyöhön

Työelämäyhteistyössä tärkeintä on osapuolten kyky ymmärtää toistensa osaaminen ja intressit yhteisen tavoitteen kannalta. Ettei jatkuvasti toitoteta vain omaa näkökulmaa, pohtii ammattikorkeakoulun ja työelämän yhteistyöstä väitellyt Eeva Kuoppala.

Työelämän puolella ajatellaan usein, että alan viimeisin tieto on ammattikorkeakoulussa. Amkissa puolestaan ajatellaan, että tieto löytyy työelämästä. Kuoppalan mielestä tieto on näiden kahden rajapinnalla: työelämän ja korkeakoulun kohtaamisissa.

– Työelämäyhteistyö tähtää siihen, että kaikki osapuolet oppivat. Juuri se on keskeinen ajatus tämän päivän työelämäverkostoissa ja jatkuvan oppimisen pedagogiikassa.

Jos puntit ovat pedagogisessa mielessä jokseenkin tasan, kumman asia on vetää työelämähankkeen kokonaisuutta? Kuoppalan mukaan vetovastuu lankeaa useimmiten korkeakoululle.

– Amk ja yliopisto ovat luonnostaan verkostojen kutojia ja työelämäyhteistyön mahdollistajia. Toisin kuin työelämän organisaatioilla, niillä on valmiina tähän tarvittavat rakenteet, suunnitelmat ja tavoitteet.

Ammattikorkean vetovastuussa piilee se vaara, että oppilaitoksen agenda lähtee viemään yhteistyötä liiaksi omaan suuntaansa. Opettajien on Kuoppalan mukaan hyvä tiedostaa tämä. Toisaalta jos opettaja lähtee seuraamaan sokeasti työelämän asettamia tienviittoja, kyky luoda yhdessä jotakin aidosti uutta kärsii.

– Jännitteitä ei tarvitse pelätä. Eri organisaatioiden edustajien tulokulma yhteistyöhön on aina erilainen, joten täysin yhtenevää käsitystä on epärealistista odottaa.

Kaikkien osapuolten pitää kokea yhteistyön kohde merkityksellisenä. Käytännössä yhteisen kohteen määrittely tapahtuu Kuoppalan mukaan neuvottelemalla, kuuntelemalla toisten näkökulmat – ja oppimalla.

Työelämäyhteistyö tähtää siihen, että kaikki osapuolet oppivat.

Kuoppala tarkasteli väitöstutkimuksessaan työelämäprojektia, joka toteutettiin kymmenisen vuotta sitten. Hankkeessa Mikkelin amkin kulttuurituotannon koulutus ja Mikkelin teatteri lähtivät kehittämään kulttuuritapahtumaa venäläisille turisteille.

Mikkelin amk on tätä nykyä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Kuoppala työskentelee siellä opetuksen hallintojohtajana.

– Opiskelijoiden osuutena oli Mikkeli meets Russia -tapahtuman viestintä- ja markkinointisuunnitelmien laatiminen. Tehtävät liittyivät markkinoinnin ja puheviestinnän opintojaksoihin, Kuoppala kertoo.

Tuotanto tarjosi Kuoppalan mukaan kiinnostavan testialustan työelämäpedagogiselle toimintamallille, vaikka yhteistyön kohde ja työnjako olivatkin alusta lähtien epäselviä.

Tapahtuman toteuttamiseen tarvittiin kumppaneita, kuten ravintoloita ja tuotantoyhtiöitä, mutta amk ja teatteri tunsivat hankkeen parhaiten, koska ne olivat sen yhdessä ideoineet. Tästä saattoi Kuoppalan mukaan syntyä vaikutelma, että niiden asema hankkeessa oli muita kumppaneita keskeisempi.

– Tahattomasti syntynyt sisäpiiri näytti vaikeuttavan muiden organisaatioiden sitoutumista prosessiin.