Oppi menee paremmin perille, kun opetusryhmän koko ei ole oppilaiden tarpeisiin nähden liian suuri. Näin väittävät opettajat käytännössä aina, kun heiltä asiasta kysytään.
Optimaalinen ryhmäkoko on lisäksi keskeinen tekijä opettajan omassa jaksamisessa. Tämän tietävät varsinkin ylisuuria ryhmiä opettaneet.
Ryhmäkoon pitäminen aisoissa on yksi opettajien pitkäaikaisista ykköstoiveista. Se vaikuttaa oppilaan ja opettajan onnistumiseen, millä voi nähdä kauaskantoisempiakin vaikutuksia.
Opettajien mukaan työrauha ja tuen saamisen pulmat vaikuttavat siihenkin, miten yksilö kiinnittyy kouluyhteisöön ja samalla koko yhteiskuntaan.
OAJ:n erityisasiantuntija Sari Jokinen on samaa mieltä. Koulussa oppilas voi oppia luottamaan yhteiskuntaan.
– Oman luokan pitäisi olla paikka, jossa ryhmäytyminen onnistuu. Valtavissa ryhmissä se on hankalaa, hän sanoo.
Valitsetko ennaltaehkäisyn vai myöhemmin maksettavan jättilaskun?
Sivistystehtävän ja oppimisen lisäksi kouluissa torjutaan syrjäytymistä ja rakennetaan näin jopa yhteiskuntarauhaa, Jokinen sanoo.
Tästä on helppo olla samaa mieltä. Myös siitä ollaan yhtä mieltä, että syrjäytyminen on sekä inhimillisesti että yhteiskunnan kannalta huono asia.
Johonkin näille main yksimielisyys kuitenkin päättyy.
Esimerkiksi syrjäytymisen hinnasta kansantaloudelle on hieman kiistelty. Arviointi onkin vaikeaa, koska syrjäytyneisyys ei ole tarkka kuvaus ihmisestä, saati ihmisjoukosta osana väestöä.
Useiksi vuosiksi julkiseen puheenparteen vakiintui arvio: jos nuori syrjäytyy työelämästä koko työuransa ajaksi, hintalappuna on miljoona euroa. Laskelma oli peräisin Valtiontalouden tarkastusviraston VTV:n selvityksestä vuodelta 2007.
Tämän vuoden alussa julkaistun VTV:n tarkastusraportin mukaan työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia 15–29-vuotiaita on ollut viime vuosina 86 000.
Sen sijaan, että kerromme nämä tuhannet nuoret miljoonalla eurolla, sanottakoon vain, että syrjäytyminen on hemmetin kallista. Emme toki tarkalleen tiedä, kuinka moni väliaikaisesti työn ja koulutuksen ulkopuolella olevista on lopulta vaarassa syrjäytyä.
Eikä syrjäytymisen vastaisen työn panostuksia ja vaikuttavuutta tutkinut VTV toki muuta väitäkään. Syrjäytymisen ehkäisy on ensiarvoisen tärkeää myös taloudellisesta näkökulmasta, raportissa todetaan.
Päättäjille tarjolla olisi kaksi vaihtoehtoa: Koulutukseen ja ryhmäkokojen hillitsemiseen voi panostaa ennaltaehkäisevästi nyt tai maksaa jättilasku syrjäytymisestä pikkuhiljaa myöhemmin.
Syrjäytymisen kannalta koulutus on kuitenkin vähän kuin ilmastonmuutos. Hitaasti kehittyvät ongelmat ja niiden ennaltaehkäisyn hintalaput vasta vaikeita laskutoimituksia ovatkin.
Suomessa tiedetä, ovatko opetusryhmät isoja vai pieniä
Täyttä yksimielisyyttä ei ole saavutettu myöskään ryhmäkokojen vaikutuksesta oppimiseen. Sellaisiakin tutkimustuloksia on esitetty, että ryhmäkoko ei vaikuta oppimistuloksiin.
Tutkimuslaitos Laboren tutkimusohjaaja Hannu Karhunen sanoo tuntevansa perusongelmat tutkimustiedon kiistojen taustalla. Hän kuitenkin toteaa, että ryhmäkoolla on tutkitusti selvät vaikutukset niin oppimiseen kuin oppilaan loppuelämäänkin.
– Lyhyellä aikavälillä nähdään, että ryhmäkoon kasvaessa häiriökäyttäytyminen lisääntyy ja oppimistulokset heikkenevät. Pitkän aikavälin heijastusvaikutuksia on puolestaan koulutukseen hakeutumisessa ja myöhemmällä työuralla, Karhunen sanoo.
Tästä on Karhusen mukaan runsaasti laadukasta kansainvälistä tutkimusta. Suomessa on kuitenkin toisin.
Lähes ainoa hyvä suomalainen tutkimus, joka tutkii kausaalisesti ryhmäkokojen vaikutuksia ja syy–seuraussuhteita, on Susanne Syrénin väitöskirjassa, Karhunen sanoo. Hän viittaa Syrénin vuoden 2022 väitöskirjan artikkeliin koulutuksen taloustieteen alalta.
Perusongelmana on se, ettei Suomessa tiedetä, ovatko opetusryhmät isoja vai pieniä, Karhunen täräyttää.
– Eihän meillä ole tietoa ryhmäkokojen kehityksestä, kun kunnollista tilastointia ei ole. Ja kun luotettavia tilastoja, saati opettajarekisteriä ei ole, meillä ei ole tietoa monesta muustakaan asiasta.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta eikä uutinen, kun tutkijapiireistä kritisoidaan suomalaista koulutuksen tilastointia ja seurantaa.
Suurin piirtein nolla, vastaa Karhunen, kun häneltä kysyy näkemystä kolmen vuoden välein tehtävän opettajatiedonkeruun todistusvoimasta.
– Tiedonkeruun pohjalta on raportoitu yhden ja kahden prosenttiyksikön muutoksia samalla, kun vastaajapopulaatio eri vuosien välillä on muuttunut toistakymmentä prosenttia.
Tutki siinä sitten ryhmäkoon vaikutuksia syrjäytymiseen, kun edellisestä ei ole dataa, eikä jälkimmäistä voi määritellä.
Tutki siinä sitten ryhmäkoon vaikutuksia syrjäytymiseen, kun edellisestä ei ole dataa, eikä jälkimmäistä voi määritellä.
Koulupolun taustamuuttujat saatava näkyviin
Niin vakava ongelma syrjäytyminen kuitenkin on, että ratkaisuja sen estämiseksi etsitään kuumeisesti monilla eri tahoilla. Usein parhaana kokonaisratkaisuna nähdään moniammatillinen yhteistyö, jota samalla moititaan siiloutuneeksi.
Esimerkiksi eduskunnan tarkastusvaliokunta teetti vuonna 2022 selvityksen otsikolla Nuorten syrjäytymisen ehkäisyn palvelurakenne, rahavirrat sekä seurannan haasteet.
Ottamatta mitään pois nuorisotyön, lapsi- ja perhepalvelujen ja monien muiden toimijoiden arvokkaasta työstä, kulmakarvat hieman kohoavat, kun koulutuksen ja varhaiskasvatuksen rahavirrat on rajattu selvityksestä pois.
”Varsinaiseen budjettianalyysiin ei siis sisällytetty koko perusopetusta sen suuren painoarvon vuoksi”, selvityksessä sanotaan.
Se mainitaan, että korkeampien oppilaskohtaisten kustannusten kunnissa ryhmäkoot ovat pääosin pienempiä. Mitä moisella panostuksella saadaan pitkässä juoksussa aikaan – siihen ei tämäkään syrjäytymisselvitys perehdy.
Tilanne voisi olla toinen, jos Hannu Karhusen ja esimerkiksi OAJ:n kaipaama opettajarekisteri perustettaisiin ja rakennettaisiin niin, että koulupolun taustamuuttujia jäisi kirjoihin ja kansiin.
Tutkija: Kuntapäättäjien vastuu on painava
Oppimistulokset ovat laskeneet koko 2000-luvun, eikä meillä osata ollenkaan vastata kysymykseen miksi. Yksi syistä on se, että seuranta on ollut erittäin huonotasoista, sanoo Hannu Karhunen Laboresta.
Kun asioita joudutaan tekemään vajavaisen tutkimus- aineiston myötä silmät ummessa, Karhusen mielestä kuntapäättäjien vastuu korostuu.
– Kuntapäättäjien ja virkamiesten vastuun alle menee todella paljon isoja lasten etuun, hyvinvointiin ja tasa- arvon toteutumiseen vaikuttavia asioita.
Eivät päättäjät ole silti jääneet täysin toimettomiksi ryhmäkokojen kasvupaineen edessä.
2000-luvulla useampikin hallitus on myöntänyt korvamerkittyjä kymmenien miljoonien eurojen erillisrahoituksia nimenomaan opetusryhmien pienentämiseen.
Istuvan hallituksen sadan miljoonan euron vuosittainen lisäpanostus esi- ja perusopetuksen oppimisen tuen uudistukseen on satsaus myös opetusryhmiin.
Uudistuksessa kolmiportainen tuki korvataan ryhmäkohtaisilla tukimuodoilla ja oppilaskohtaisilla tukitoimilla. Yleisopetuksen ryhmässä tukea tarvitsevien määrää rajataan viiteen.
Opetussuunnitelman perusteiden päivityksessä todetaan, että opsin tavoitteisiin pääseminen otetaan huomioon jo ryhmiä muodostettaessa.
Ryhmäkokoja on mietittävä jatkossa entistä tarkemmin jo etukäteen, sanoo OAJ:n Sari Jokinen.
– Tämä liittyy sekä ryhmän kokoon että koostumukseen eli opetuksen järjestäjän on jo tässä vaiheessa huomioitava ryhmän vahvuudet, dynamiikka ja haasteet.