”Harva on tiennyt jo pienenä, mikä hänestä tulee isona. Minäkin olen ajautunut opinto-ohjaajaksi.
Tulen opettajasuvusta, joten en oikein edes tiennyt muista aloista. Koska olin aktiiviurheilija, päätin pyrkiä liikunnanopettajaksi. Hain myös lääkikseen mutta en päässyt, koska en lukenut yhtään.
Kun pääsin liikuntatieteelliseen, ajattelin, että näin on tarkoitettu ja sillä siisti. Liikunnanopettajan työ oli tosi kivaa, mutta virkani oli Jämsässä ja kotini ja perheeni Jyväskylässä. Mietin kaikki keinot, joilla voisin päästä Jyväskylään töihin.
Ratkaisuksi löytyi opinto-ohjaajan koulutus, joka oli ilmainen ja kesti vain puolitoista vuotta työn ohessa. Opiskeluaikana sain liikunnanopettajan viran Jyväskylästä. Lähdin silti valmistuttuani opoksi Laukaaseen, koska minulle soitettiin ja tarjottiin vuoden pestiä.
Olin nelikymppinen ja ajattelin, että minun on pakko uskaltaa. Vuoden jälkeen kävi niin hyvä tuuri, että pääsin opoksi siihen jyväskyläläiskouluun, jossa olin ollut liikunnanopettajana.
Tähyilyä tulevaisuuteen tekoälyn tukemana
Opon työssä minua sytytti – ja sytyttää edelleen – se, että saan olla nuoren rinnalla ja kurkistaa hänen unelmiinsa ja tulevaisuuteensa.
Luonani käydään hyvin erilaisia keskusteluja. On niitä, jotka sanovat, että ovat koko elämänsä halunneet lääkäriksi, mutta nyt eivät enää haluakaan. Toinen ääripää on opiskelija, jolla ei ole mitään alaa mielessä.
Osalle on selvää, mitä he tahtovat. Joskus opiskelijalla on mielessä tietty ala, ja sitten pohdimme, mitä vaihtoehtoja eri koulutusasteilta löytyy.
Vaikka pääsenkin hyvin täydennyskoulutuksiin, en voi silti tietää kaikkia mahdollisia opiskelumahdollisuuksia. Onneksi Schildtin lukiossa on viisi muuta opoa, joilta voi kysyä. Myös opinto-ohjaajien ammatillinen Facebook-ryhmä on oikea parviälypaikka.
Uusia mahdollisuuksia opinto-ohjaukseen luo tekoäly.
Kerran luokseni tuli nuori, joka sanoi löytäneensä hevostalouteen suuntautuvan tradenomikoulutuksen. Hän oli toiminut juuri niin kuin olin ohjeistanut eli jutellut tekoälyn kanssa vahvuuksistaan ja mennyt sen jälkeen tiedon alkulähteille.
Olin kauhean iloinen siitä, että opiskelija osasi käyttää harjoittelemiamme taitoja.
Myös amis on abille vaihtoehto
Viisas opokouluttajani sanoi aikoinaan, että hiljaisuuden sietämisen taito on tässä työssä tärkeää. Ihan kaikki nuoret eivät uskalla puhua ajatuksistaan.
Ajattelen, että minulla on nuorille annettavana aikuisen ihmisen aikaa. Osoitan vilpitöntä kiinnostusta, katson silmiin ja kuuntelen.
En ole opo, joka ehdottelee aloja. Jos nuori sanoo tykänneensä tietystä oppiaineesta, saatan kysyä, oletko kiinnostunut asian tutkimisesta tai haluaisitko toimia asiakkaiden kanssa. Aika usein löytyy jokin suunta, johon keskustelussa lähteä.
Minusta on tärkeää pitää esillä sitäkin vaihtoehtoa, että lukion jälkeen voi mennä myös ammatilliseen koulutukseen. Se sopii varsinkin aloille, joilla tarvitaan kädentaitoja. Esimerkiksi musiikkialan korkeakoulutukseen tähtäävät saattavat käydä ensin muusikon perustutkinnon.
Osa tekee ammatillisia opintoja myös välivuotensa aikana. Kun päivät eivät ole niin pitkiä kuin lukiossa, ohessa ehtii tehdä myös vähän töitä.
Rauhallisin sieluin eläkkeelle
Tämän kevään abit ovat viimeinen ikäluokka, jota ohjaan. Lähden eläkkeelle hyvillä mielin, koska tiedän, että virkaani valitaan varmasti hyvä opo.
Kun alkuvuodesta kuulin, että minut oli valittu vuoden opoksi, laitoin viestiä aikuisille lapsilleni ja kerroin olevani nimityksestä onnellinen.
Sanoin, että he ovat varmasti joutuneet joskus kärsimään siitä, että työ on minulle tärkeää ja olen aina tehnyt paljon töitä. Yksi tyttäristäni vastasi, että höpölöpö – he olivat ikionnellisia siitä, että äiti oli kesälomat kotona.
Sain sielulleni rauhan.”
Mistä on kyse?
Jyväskyläläisen Schildtin lukion opinto-ohjaaja Kaisa Virolainen saattelee abeja jatko-opintoihin korkeakoulujen lisäksi amikseen. Sinne he voivat hakea jatkuvassa haussa.
Korkeakoulujen kevään toinen yhteishaku on 11.− 25.3. Toisen asteen yhteishaku on parhaillaan meneillään ja päättyy 18.3.