“Saan välillä opiskelijoilta palautetta, että kiitos kun olit apuna kolme viikkoa opintojen alussa.
Jostain syystä korkeakouluopinnoissa juuri alku on rakennettu kaoottiseksi. Uutta infoa kaadetaan päälle ämpäritolkulla, ja orientaatiopäivissä vilisee puhuvia päitä. Eiväthän kenenkään aivot sulata sitä tietomäärää.
Siksi minun kalenterini täyttyy kaksi kertaa vuodessa: kun uudet opiskelijat aloittavat tammikuussa ja elokuussa.
Olen toiminut Laurea-ammattikorkeakoulun erityisopettajana kohta viisi vuotta.
Erityisopettaja on virallinen ammattinimike, mutta enemmän tämä on erityistä ohjaamista opiskeluun ja siihen, kuinka opitaan oppimaan. Minulla on myös opon koulutus, ja siitä on ollut kovasti hyötyä tässä työssä.
Korkeakouluopiskelijoiden tuen tarve on kasvussa. Minulla on teoria, mistä se johtuu.
Meille tulee nyt 2000-luvun alussa syntyneitä opiskelijoita, jotka ovat saaneet tukea esiopetuksesta alkaen läpi koulupolun toiselle asteelle saakka. Sitten korkeakoulussa pitäisikin yhtäkkiä opiskella itsenäisesti.
Oppimisvaikeudet ja tarkkaavuuden häiriöt kuten adhd ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti pestini aikana. Tuntuu, että lukivaikeus alkaa olla jo vähän old school -juttu.
Monella vaikuttaa olevan myös peruskouluaikaisia traumoja ja vääriä käsityksiä omasta oppimiskyvystä. Vaikkapa sellaisia, että olen aina huono matikassa tai ruotsissa.
Korkeakouluopiskelu on aika yksinäistä puuhaa, ja siinä tarvitaan taitoja, joita ei ole ehkä ikinä opeteltu.
Esimerkiksi akateeminen esseen kirjoittaminen ja ryhmätyöskentely aiheuttavat monella kauhun, että minä en pysty tähän.
Laurean opiskelijoiden ikähaarukka on 18–60 vuotta. Koska opiskelijat ovat aikuisia, heillä on aikuisten murheet.
Kun yritetään yhdistää opiskelu, kokopäivätyö ja perhe-elämä, syntyy melkoinen triangeli.
Siinä joutuu erityisopettajakin tanssimaan nuoralla, ettei lipsahda terapian puolelle. Onneksi meillä on psykologi ja oppilaitospappi.
Koronapandemia näkyy yhä niin, että osa opiskelijoista ei haluaisi millään palata kampukselle, kun taas osalle etäopiskelu on vaikeaa.
Kohtaamiset aikuisopiskelijoiden kanssa ovat tosi palkitsevia, koska he pyytävät apua omasta tahdostaan.
Olen toiminut erityisopettajana myös peruskoulussa, ja on ihan eri lähtökohta hakea vastentahtoinen teini luokasta keskustelemaan.
Maailma on tällä hetkellä sekaisin, emmekä tiedä, mihin teknologia meitä vie. Tekoäly on kuitenkin hieno työkalu erityisopettajalle.
Moni opiskelija pyytää minulta apua ajanhallintaan ja opiskelutekniikoihin. Tekoäly voi selittää selkokielellä, mitä opintotehtävässä pitää tehdä, pilkkoa sen osiin ja ehdottaa etenemisaikataulua.
Usein koulumaailmassa tekoälyä pidetään vain huijaamisena, mutta se voi myös tökätä junan liikkeelle, kun jumi iskee päälle. Väitän, että meillä on valmistunut aika monta opiskelijaa sen ansiosta.
On ollut hienoa nähdä menestystarinoita, joissa peruskoulun hädin tuskin läpi klaarannut onkin aktiivinen korkeakouluopiskelija, joka valmistuu. Kun tyhmänä itseään pitänyt opiskelija saa vihdoin kuulla, että osaa nämä hommat. Se on ollut parasta tässä työssä.
Mistä on kyse?
Kasvanut oppimisen tuen tarve näkyy nyt myös korkeakouluissa. Laurea-ammattikorkeakoulun erityisopettaja Marko Kallionpää saa opiskelijoilta kiitosta työstään.