“Turvallisuusasiat ovat kiinnostaneet minua nuoresta pojasta saakka. Minulla on vapaapalokuntatausta, ja olen saanut turvallisuuskoulutusta myös kansainvälisissä tehtävissä rauhanturvajoukoissa, Punaisen Ristin delegaattina ja Euroopan unionin vaalitarkkailijana.
Suomen ensimmäisen kouluampumisen jälkeen aloin miettiä, että turvallisuustaitoja pitäisi harjoitella myös kouluissa. Espoolaisen Iivisniemen koulun rehtorina olin itse osallistunut poliisin vetämiin koulutuksiin, mutta ne olivat tiedonjakoa, eivät käytännön harjoittelua.
Vuonna 2018 jäin eläkkeelle, ja samoihin aikoihin ystäväni Erkki Pekonen eläköityi puolustusvoimista. Päätimme yhdessä kehitellä toiminnallisen simulaatioharjoituksen, jossa opettajat voivat treenata uhkatilanteessa toimimista.
Kouluissa tehdään säännöllisesti poistumisharjoituksia, mutta sisälle suojautumista ei juuri opetella. Poliisi ei näitä koulutuksia ehdi pitämään, joten asia jää rehtorin oman kiinnostuksen ja osaamisen varaan.
Kouluampumista todennäköisempää on, että kouluun tunkeutuu sekavassa tilassa oleva ja uhkaavasti käyttäytyvä henkilö. Näitä uutisia näkee usein.
Siksi on tärkeää, että koulujen henkilökunta tietää, mitä uhkaavassa tilanteessa pitää tehdä.
Harjoituksemme toteutetaan poliisin suosituksen mukaisesti aikuisten kesken.
Rehtorien ja apulaisrehtorien kanssa harjoittelemme tilannekuvan luomista ja tilannejohtamista. Johtovastuun on oltava koululla, kunnes poliisi tulee paikalle.
Tiedonkulku on äärimmäisen tärkeää. Koulutuksessamme tilannejohdossa tulee kiire ja osallistujat joutuvat poimimaan viestitulvasta oleellisen. Missä uhkaaja on, ja mitkä ovat hänen tuntomerkkinsä? Missä mahdolliset uhrit ovat?
Kaikkien koulussa työskentelevien tulisi osata käyttää kuulutusjärjestelmää ja tietää, mitä uhkatilanteessa pitää sanoa.
Kun harjoituksessamme tulee käsky sulkeutua luokkiin, opettajat tekevät hiljaisen etsinnän eli tunnistavat käytäviltä kouluun kuulumattomia esineitä. Lisäksi harjoittelemme osastolukittautumista eli suljemme palo-ovet.
Henkilökunnan kanssa käsittelemme myös opettajan toimintamahdollisuuksia luokassa: miten väkivaltaista henkilöä rauhoitellaan puheella ja mitä voi tehdä päällekarkaustilanteessa.
Koska uhkatilanteet ovat aina erilaisia, me emme pysty sanomaan, että kun teet näin, se menee aina oikein. Me voimme kuitenkin tarjota yhden mallin, jonka avulla turvallisuusasioita voi suunnitella ja treenata.
Keskeistä on omaehtoinen pelastautuminen, vaarasta poispäin liikkuminen ja lukkojen takana pysyminen.
Tähän mennessä olemme kouluttaneet kolmisenkymmentä koulua Espoon seudulla. Olemme pyytäneet palautetta harjoituksen hyödyllisyydestä asteikolla 1–5, ja keskiarvo on ollut 4,5. Harjoitukselle on selvästi tarvetta.
Meitä kouluttajia on nyt yhteensä viisi. Pidämme harjoituksia vielä joitakin vuosia, mutta suunnitteilla on myös kouluttajien koulutus, jotta toimintaa voisi tarjota muuallakin Suomessa.
Olisi hyvä, jos eläkkeelle jääneet rehtorit ja opettajat aktivoituisivat tässä asiassa. Esimerkiksi itselleni harjoitusten vetäminen on mielekästä ajankäyttöä ja merkityksellistä tekemistä.
Mistä on kyse?
Rehtori Juhani Kurronen on kehitellyt everstiluutnantti Erkki Pekosen (evp) kanssa toiminnallisen simulaatioharjoituksen opettajille. Uhkatilanne koulussa -harjoituksen on käynyt läpi jo noin tuhat opettajaa.