Lyydia Mäkinen: Jotta lapsi pääsisi kouluun

Lyydia Mäkinen sai opettajankoulutuksesta tuhdit eväät kansainvälisiin tehtäviin. Tasa-arvon ja ihmisoikeuksien edistäminen on motivoinut häntä urapolulla, joka on vienyt muun muassa Nepaliin, Mosambikiin, Etiopiaan ja Moldovaan.

“Olen urani aikana oppinut, miten valtava merkitys koulutuksella on kriisien keskellä.

Kouluun pääseminen tuo turvaa, ja usein koulu tarkoittaa lapselle myös puhdasta juomavettä, ruokaa ja terveydenhuoltoa.

Lisäksi koulutus hillitsee väestönkasvua ja ilmastonmuutosta sekä ehkäisee lapsiavioliittoja ja lapsityövoiman käyttöä.

 

Olen työskennellyt koulutuksen kehittämisen parissa ympäri maailmaa.

Lähdin opettajaopintojeni aikana opiskelijavaihtoon Nepaliin. jossa tein myös vapaaehtoistyötä ja keräsin aineistoa graduuni.

Nyt työskentelen koulutusasiantuntijana Plan International Suomessa ohjelmissa, joita toteutetaan esimerkiksi Etiopiassa, Mosambikissa ja Nigeriassa.

Työni keskittyy koulutusohjelmien laadun varmistamiseen ja tuen antamiseen maissa joissa Planilla yhteistyöohjelmia.

Mosambikissa vahvistimme lastensuojelun ja koulujen välistä yhteistyötä. Sen ansiosta entistä useamman lapsen on mahdollista käydä koulua.

Edistimme myös pakolaislasten integroitumista paikallisiin yhteisöihin.

Eräs isä kertoi, että keskustelut auttoivat koulun väkeä tunnistamaan koulukiusaamista ja puuttumaan siihen.

 

Parhaimmillaan tiedon jakaminen johtaa siihen, että yhteisön jäsenet ryhtyvät itse parantamaan omaa ja yhteisönsä hyvinvointia.

Esimerkiksi Etiopiassa projektimme laittoi alulle varhaiskasvatusta. Puhuimme paljon siitä, että leikki on tärkeää ja sen kautta voi opettaa.

Joukko äitejä otti asian omakseen. He alkoivat kasvattaa koulun alueella kasveja kouluruoan valmistusta varten.

Jos joku lapsi ei tule kouluun, he käyvät lapsen kotona puhumassa vanhemmille koulutuksen tärkeydestä.

 

Tasa-arvon ja ihmisoikeuksien edistäminen on motivoinut minua valitsemalleni urapolulle.

Esimerkiksi koronapandemian aikaan järjestin Keniassa pakolaisleirien etäopetusta ja Moldovassa autoin Ukrainan pakolaisia.

Nautin itseni haastamisesta ja uuden oppimisesta. Monimuotoiset ympäristöt lisäävät avointa elämänasennetta, kriittistä ajattelukykyä ja empatiataitoja.

Reissaaminen ja työ kriisialueilla on kuitenkin vaativaa. Työpäivät ovat pitkiä ja asiat voivat muuttua nopeasti, joten joustavuutta tarvitaan.

On hienoa, että ympärilläni on hyviä kollegoita, joiden kanssa tuemme toisiamme.

Myös turvallisuutta on syytä miettiä ja työnantajalla pitää olla turvallisuusjärjestelyt kunnossa.

 

Haluan, että lapset pääsevät kouluun ja saavat laadukasta koulutusta kaikkialla maailmassa. Työtä riittää.

Unescon mukaan 251 miljoonaa peruskouluikäistä lasta ei pääse tällä hetkellä kouluun.

Koulutustyön rahoittaminen puolestaan on usein haastavaa, sillä vain kolme prosenttia humanitaarisista avustuksista menee koulutukseen.

Päällimmäisenä työssäni on kuitenkin toivo.

 

Mistä on kyse?

Opettajat ovat globaaleissa kriiseissä tai köyhyyden pitkittyessä avainhenkilöiden joukossa ylläpitämässä toivoa ja lujittamassa yhteisöä.

 

 

Kiinnostaako työ maailmalla? 

Linkkejä harjoittelu-, vapaaehtois- ja muihin kansainvälisiin opetus- ja kasvatusalan työpaikkoihin: