6.8.2018
Seurasin kesällä lokinpoikasen elämää. Opettajia sillä oli paljon.
Kun poikanen opetteli lentämään ja koetti päästä ilmassa muuallekin kuin maata kohti, ympärillä pyöri kuusi aikuista. Pari näytti ensin esimerkkiä, palasi sen jälkeen poikasen luo kannustamaan ja lensi rinnalla. Muut tsemppasivat ympärillä kirkuen.
Kuvio toistui niin pitkään, että poikanen lopulta oppi saamaan ilmaa siipiensä alle.
Useita takaiskuja kyllä sattui. Kerran poikanen törmäsi katon reunaan, kun ei hoksannut, että silmät ovat ylempänä kuin maha. Edessä oli raju pudotus maahan. Muutaman tunnin se suki nurmikolla sulkiaan mutta uskaltautui viimein toisen poikasen rohkaisemana lentämään pihan toiseen päähän. Siitä oppiminen taas lähti.
OAJ:n keskustelussa heinäkuisessa Suomi Areenassa professori Nina Sajaniemi ravisteli käsityksiä osaamisesta ja oppimisesta.
Niin kuin lokinpojan, ihmisenkin on ensin opittava perusasiat ennen kuin voi olla mestari.
Siihen tarvitaan opettajia. Opettaja näyttää, kannustaa, havainnollistaa ja motivoi tarpeen mukaan. Välillä tulee takapakkia tai jopa takaiskuja, mutta kun kokoaa itsensä ja yrittää uudelleen, saavuttaa lopulta mestarin taidot.
Myötätunto luo sellaista hyvinvointia, jota on vaikea muuten saavuttaa.
Sajaniemen kiinnostava huomio on oppimisen ja osaamisen ero. Osaaminen korostaa yksilöä ja suoritusta ja nousee yltiöindividualistisesta ajattelusta, jossa keskuksena on saada yksi yksilö mahdollisimman vahvaksi, hyväksi ja taitavaksi.
Oppiminen poikkeaa tästä lähtökohtaisesti. ”Minun pitää oppia” on paljon nöyrempi lähtökohta kuin se, että osaan ja olen hyvä.
Oppiminen pitää sisällään ajatuksen, että toisilla on jotain sellaista, jota minulla ei ole. Se opettaa kuuntelemaan toisia ja kunnioittamaan heitä. Se taas auttaa asettumaan toisen asemaan ja olemaan myötätuntoinen. Ja se puolestaan luo sellaista hyvinvointia, jota on vaikea muuten saavuttaa.
Heinäkuun lopussa pieni lokki opiskeli liitämistä tuulta päin. Ensimmäiset yritykset pelottivat sivustakin katsoessa, niin holtittomasti poikanen viskoutui tuulen yllättämänä.
Aikuiset lokit kerääntyivät katolla huilaavan poikasen luo, näyttivät taas esimerkkiä ja palasivat vierelle kannustamaan äänekkäästi. Poikanen ponnistautui kerta toisensa jälkeen tuulta päin, ja vaikka tuuli näytti aina vain voittavan, vähitellen räpiköiminen muuttui hetkittäiseksi liitelyksi.
Tätä lukiessasi poikanen luultavasti jo kaartelee osaavana Pyhäjärven yllä.
Antoisaa vierellä kulkemista, taitojen ja rohkeuden opettamista ja oppimista syyskaudelle!
Hanna Ottman
Twitterissä @HannaOttman
toimittajalta
Sivistys lävistää kuplat
Osallistuin tänä kesänä ensi kertaa Porin Suomi Areenaan, keskustelutapahtumaan, joka pullistelee kiinnostavia puheenaiheita ja nimekkäitä esiintyjiä.
OAJ:n ja Porin sivistystoimen järjestämä keskustelu sivistyksestä teki erityisen vaikutuksen syvällisyydellään, asiantuntemuksellaan ja punnituilla puheenvuoroillaan.
Sivistys on kykyä asettua toisen asemaan, myötätuntoa ja nöyryyttäkin – eikä koulutuksen tavoite ei saa olla vain työelämän tarpeisiin vastaaminen. Nämä ajatukset kun saataisiin laajemminkin niin päättäjien kuin tavallisten kansalaistenkin tietoon!
Suomi Areena on kelpo paikka välittää sivistyksen viestiä. Yksittäinen järjestö ei ehkä tee ihmeitä, mutta on tärkeää tökkiä keskustelua oikeaan suuntaan, olla mukana – ja tulla ulos kuplastaan, kuten OAJ:n tämänvuotinen teema kuului.
Heta Lievonen
Lue lisää jutusta OAJ nousee Areenalle