”Olin työpaikallani lounastauolla, kun kuulin uutisista Vantaan Viertolan kouluampumisesta. Uutinen pysäytti.
Olen koulutukseltani sosiaalityöntekijä ja nähnyt useissa rooleissani surun. Olen työskennellyt nuorten palveluissa, lastensuojelussa sekä sosiaali- ja kriisipäivystyksessä traumaattisten kriisien parissa.
Tiedän, että kouluilla on valmiudet toimia kriisitilanteissa. Kun akuutti psykososiaalisen tuen tarve tulee, yhteistyötä tehdään tiiviisti hyvinvointialueiden sosiaali- ja kriisipäivystysten kanssa.
Tunnetasolla suuronnettomuuteen on kuitenkin vaikea varautua: kun tragedia koskettaa koulumaailmaa, laskeutuu suruviitta koko kouluyhteisön harteille.
Suru ja järkytys vaikuttavat kouluarkeen pitkään. Tukea tarvitsevat kaikki: oppilaat ja henkilökunta.
Aloitin asiantuntijana Surunauhan ja Huoman Nuori suru -hankkeessa viime syksynä. Tarjoamme vertaistukea itsemurha- ja henkirikosmenetyksen kokeneille 16–23-vuotiaille.
Tutkimuksissa ja itsemurhien ehkäisyohjelmassa on tunnistettu surevan tukemisen tärkeys. Käsittelemätön traumaattinen suru voi altistaa mielenterveysongelmille, kouluvaikeuksille ja yksinäisyydelle.
Etenkin nuoruus on herkkää aikaa. Suomessa itsemurhat ovat nuorten yleisin kuolinsyy. Vaikka koko kansan itsemurhat ovat puolittuneet 1990-luvusta, nuorten tekemien itsemurhien määrä ei ole laskenut.
Lähipiirissä tapahtunut itsemurha kasvattaa riskiä, että nuori päätyy samaan ratkaisuun. Itsemurha voi edetä monessa sukupolvessa. Ehkä isovanhempi on tappanut itsensä ja sen jälkeen nuoren vanhempi. Kierre pitää katkaista.
Opettajalla on ainutlaatuinen rooli oppijan elämässä. Koulu on mukana arjessa, vaikka nuori ei hakisi tukea. Opettaja saattaa olla nuoren luotettavin aikuinen, tuttu vuosien takaa.
Opettaja näkee nuoren käytöksen muutokset ja fyysisen olemuksen: onko nuori säikky, väsynyt, yli- tai alivirittynyt. Nuori voi oirehtia traumaansa uhmakkaalla käytöksellä tai aggressiivisuudella. Laittaa kaikki paukut kouluun, ettei tarvitsisi kohdata vaikeita tunteita.
Menetyksen kokeneesta saattaa tuntua, ettei häntä ymmärretä. Nuori ei välttämättä yhdistä pahaa oloaan menetykseen − etenkään, jos vaikeudet alkavat vuoden tai kahden päästä tapahtuneesta.
Koulun puolelta traumatietoisuus on tärkeää: ymmärrys, mistä käytös voi johtua ja apukeinojen hakeminen. Trauman käsittely voi kestää vuosia.
Suru ja hätä asettavat opettajan ristiriitaiseen asemaan: Koulu on oppimisympäristö, jossa arkirutiinien tulisi jatkua. Toisaalta surua ei tule sivuuttaa.
Heti traumaattisen tapahtuman jälkeen opettajan on hyvä kertoa, että hänen luokseen saa tulla ja vaikeistakin asioista saa puhua.
Jos tragedia on osunut yksittäisen oppijan kohdalle, opettaja voi kysyä, miten oppija haluaa asian huomioitavan koulussa. Yhteistyö perheen kanssa on tärkeää. Opettaja voi pyytää perheeltä lupaa kertoa tilanteesta muille koulussa.
On hyvä miettiä, onko koulutehtävissä joustoa. Koulukavereiden kanssa voi pohtia, miten nuori otetaan vastaan koulussa. Tehdäänkö osanottokortti. Pienilläkin asioilla voi näyttää, että olemme tukenasi.
Kun kriisi tapahtuu koulussa, suru on kollektiivinen: oppijan kuolema koskettaa laajaa joukkoa. Tapahtuman käsittely on välttämätöntä, ja siihen tarvitaan monia ammattilaisia. Myös sururituaaleilla, kuten hiljaisilla hetkillä, on suuri merkitys.
Olemme ammattilaisinakin tuntevia ihmisiä. Kukaan ei voi olettaa, että opettaja on kriisityön asiantuntija. Yksin ei saa jäädä, ja opettajallekin tulee tarjota tukea.
Mistä nopeaa kriisiapua?
- Mieli ry:n kriisipuhelin vastaa numerossa 09 2525 0111 ympäri vuorokauden. Yhdistyksen Mieli.fi-sivustolla on neuvoja kriisitilanteisiin.
- Myös Mannerheimin lastensuojeluliiton verkkosivuilta löytyy neuvoja esimerkiksi väkivaltauutisista puhumiseen lasten kanssa.
Vertaistukea
- Surunauha ry tarjoaa vertaistukea itsemurhan tehneiden läheisille. Lue lisää verkkosivulta surunauha.net
- Huoma ry antaa vertaistukea henkirikosten uhrien läheisille. Lue lisää verkkosivulta huoma.fi
Mistä on kyse?
Virpi Ropponen tietää opettajan joutuvan koville, kun tämä kohtaa surun. Ropponen on koulutukseltaan sosiaalityöntekijä ja auttaa Nuori suru -hankkeessa itsemurha- ja henkirikosmenetyksen kokeneita.