Koulutus ja kunnat käsi kädessä – voiko yhtä suojella ilman toista?

Koulutuksesta ei leikata! Siinäpä tunnettu lupaus, josta löytää eri versioita internetin kuva-arkistosta.

Kuvissa hymyillään ja pidetään esillä hyväntahtoisia kylttejä. Vuosi oli 2015. Silloin lupaus kääntyi leikkauksiksi muutamissa kuukausissa. Välissä pidettiin eduskuntavaalit.

Sittemmin koulutuslupauskylttejä on varottu. Vaan ei viime eduskuntavaaleissakaan jääty ilman koulutuksen rahoitusta puolustavia lausumia.

Ennen kuin kokoomus ja perussuomalaiset nousivat nykyisen hallituksen suurimmiksi puolueiksi, ne ilmoittivat ohjelmissaan koulutuksen olevan erityisessä suojelussa julkisen talouden leikkauksilta.

Nyt hallitus on ollut vuoden vallassa ja valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) heiluttelee somessa saksia, jotka symboloivat päättäväistä leikkauspolitiikkaa.

Hallitus on alleviivannut, ettei Suomella ole varaa sellaiseen hyvinvointivaltioon, johon viime vuosikymmeninä on totuttu.

Kieli on kovaa. Purra sanoi lokakuussa, että ”ylimitoitettu sosiaalivaltion malli on tulossa tiensä päähän”.

 

Suomi on jäänyt Pohjoismaiden hännänhuipuksi.

 

Kenties koulutus pääsi erityissuojeluun, koska koulutuksen rahoituksen tien päähän tömähdettiin jo kauan sitten?

Sijoitukset oppimiseen kasvoivat 90-luvun lamaan saakka, mutta kääntyivät sen jälkeen laskevalle uralle. 2010-luvulla koulutuksen rahoituspohjasta leikattiin peräti kaksi miljardia.

Viime syksynä julkaistu OECD:n Education at a Glance -vertailu osoitti, kuinka Suomen verrokkimaat ovat lisänneet koulutuksen rahoitusta, mutta Suomi ei.

– Koulutuksen rahoituksessa Suomi on jäänyt Pohjoismaiden hännänhuipuksi niin euroissa mitattuna kuin myös osuutena bruttokansantuotteesta, koulutuspolitiikan päällikkö Jaakko Salo OAJ:stä sanoo.

Oikeastaan hallitus kompastui suojelulupauksiinsa heti hallitusohjelmassa, kun se päätti lakkauttaa aikuiskoulutustuen ensi elokuusta alkaen.

Hallitus myös päätti jarruttaa kuntien valtionosuuksien indeksikorotuksia.

Lisäksi marraskuussa valtiovarainministeriö kertoi ilman ennakkovaroitusta 400 miljoonan euron leikkauksesta valtionosuuksiin. Jälkimmäinen leikkaus sai nimekseen Kuntien Black Friday.

Vielä pääsiäisen aikoihin huhut kehysriiheen suunnitelluista säästötoimista eivät olleet tarkkoja. Joidenkin lehtitietojen mukaan ammatillinen koulutus saattaa päätyä säästökohteiden listalle.

 

Valtion budjettikirja on eräänlainen super-Excel, jossa yhden rahoitusmomentin viilaamisella on monipuoliset vaikutukset – myös koulutukseen.

Viime vuoden sote-uudistuksessa kunnan suurimmaksi tehtäväksi kohosi kasvatus ja koulutus. Näiden rahoituksesta kuntien laskennallinen osuus on jo lähes 80 prosenttia.

Loput rahat tulevat peruspalvelujen valtionosuudesta, joka on pienentynyt vuosikymmenessä yli 30 prosentista 22 prosenttiin.

Valtionosuuden kutistaminen tarkoittaa sitä, että kunta joutuu todennäköisesti leikkaamaan suurimmasta tehtävästään eli kasvatuksesta ja opetuksesta.

Koulutuksen erityissuojelu tarkoittaa siis myös kuntien suojelua.

 

Monia toimintoja on jo karsittu ja leikattu.

 

Suomen 309 kunnan keskikoko on noin 18 000 asukasta. Suurin piirtein sellainen on 20 000 asukkaan Hamina.

Koulutus ja kasvatus ovat nykyisin myös Haminan kaupungin suurin tehtävä, mutta historiassa on puolustettu muutakin.

1700-luvulla Hamina oli yhtenä näyttämönä sekä suuressa Pohjan sodassa että hattujen sodassa. Kaupungin puolustukseksi vanha keskusta kaavoitettiin sotilaalliseen ympyräkaavan muotoon. Hamina tunnetaan nykyäänkin ympyräkaupunkina.

Kun hieman pikakelaa historiaa, huomaa, että Haminan talous on ollut viime vuosina melkoisen pommituksen kohteena. Viime syksynä kaupungille mätkähti kolmen miljoonan euron lasku sote-menoihin liittyvän negatiivisen valtionosuuden muodossa.

Vuosina 2008 ja 2014 Hamina turvautui lähes koko henkilöstönsä lomautuksiin.

Kuntaveroa on korotettu 2000- luvulla muutamaan otteeseen. Viimeisin yhden prosenttiyksikön korotus tuli voimaan tänä vuonna.

Mutta verojen korotukset ja lomautukset eivät näytä riittävän. Tänä keväänä Haminassa on tekeillä talouden sopeuttamistoimenpiteitä. Kaupungin pitäisi löytää menoihinsa jopa kymmenen prosentin säästöt.

– Kymmenen prosenttia koskee jokaista hallinnonalaa, sanoo Jaana Suikkanen joka on yhtenäiskoulun erityisopettaja, kokoomuksen kaupunginvaltuutettu ja pääluottamusmies.

Tehtävä ei ole Suikkasen mukaan helppo, koska monia toimintoja on jo karsittu ja leikattu.

 

Väärä säästöpäätös voi aiheuttaa kimpoamisefektin.

 

Haminan opetuspäällikkö Suvi Takkinen on entinen rehtori ja yksi niistä kuntaorganisaatioiden ammattilaisista, joiden vastuulla ovat ratkaisut kireässä taloustilanteessa.

– Kaupungin palvelurakenne on raskas. Jotta meidän ei tarvitsisi karsia laadusta, meidän on jatkuvasti tarkasteltava palvelurakennetta, eli kouluverkkoa suhteessa oppilasmäärään, hän sanoo.

Kyse on koko julkisen sektorin perushaasteesta: vähemmällä pitäisi saada enemmän. Hätiköintiin ei ole varaa. Väärä säästöpäätös voi aiheuttaa kimpoamisefektin.

Takkinen antaa esimerkin:

– Jos säästöpaineiden vuoksi kasvatetaan ryhmäkokoja, opettajien työkuorma kasvaa. Nopeasti voidaan tulla tilanteeseen, jossa opettajat eivät jaksa, ja sitten joutuisimme lisäämään resursseja kesken kaiken.

Takkisen mukaan edessä on vaikeita ratkaisuja, mutta Haminassa arvostetaan koulutusta.

Arvostus ei elätä, mutta näkyy siinä, että päättäjät haluavat perehtyä koulutuksen haasteisiin. Takkisen mukaan Excel-taulukot ovat kovassa käytössä, kun kuntapäättäjien iltakouluissa esitellään päätösten vaihtoehtoisia vaikutuksia kouluihin ja oppilaisiin.

– Haluamme toteutamme laadukasta opetusta ja luoda sellaiset rakenteet, joissa kelpoinen ja motivoitunut henkilöstö pysyy meillä. Se on kaiken a ja o.

 

Katse on kääntymässä seiniin myös Kuopiossa.

 

Iänikuista kesärenkutusta mukaillen kunnissa kysytään kerta toisensa jälkeen: vieläkö on seiniä jäljellä, jos kuntatalouteen tulee kauniimpia päiviä?

Näin voi päätellä talousvaikeuksissa painivien kuntien tärkeysjärjestyksestä. Ensin halutaan karsia koulu- ja päiväkotiverkosta ja vasta sitten koskea opetuksen laatuun.

– Perheiden kannalta lähikoulu olisi ihanteellinen ratkaisu, mutta lasten määrän vähenemisen vuoksi pienten lähikoulujen ylläpitäminen on vaikeaa, myöntää Jaana Suikkanen.

Katse on kääntymässä seiniin myös Kuopiossa. Tämä selviää kaupungin helmi–maaliskuussa tekemän kuntalaiskyselyn tuloksista.

Kuopio kuuluu suomalaisella kuntakartalla muuttovoittoon ja kasvuun kykeneviin menestyjiin. Silti sillä on edessään vyön kiristystä. Tekeillä olevassa sopeuttamisohjelmassa etsitään lähivuosina kymmenien miljoonien säästöjä.

Kun kuntatalouden sopeuttamisesta kysyttiin noin 2 500 kuopiolaiselta, vain kahdeksan prosenttia halusi säästää laadusta eli esimerkiksi pätevistä opettajista.

Loput kallistuivat palveluverkon tiivistämisen tai veronkorotuksen kannalle.

 

Ei ole oikein, että sivistyspalvelut pistetään maksamaan sote-uudistuksen häntiä.

 

Sote-uudistus kirkastaa kuntien koulutustehtävän! Näin toivottiin koulutusaloilla ja osittain niin on ehkä käynytkin.

Kuopion kuntalaiskyselystä huomaa, että sote-uudistuksen jälkeen vaikeita arvovalintoja vaikkapa lasten ja vanhusten välillä on vähemmän.

– Se sote-uudistuksen lupaus näyttää pitävän, että kuntien talouden ennakoitavuus paranee, Kuntaliiton kuntatalousasioiden johtaja Sanna Lehtonen sanoo.

Hyvinvointialueilta kuitenkin kantautuu yhä surkeampia talousuutisia. Miten käy kunnille, jos hyvinvointialueiden budjetti on alijäämäinen?

Esimerkiksi edellä mainittu Kuntien Black Friday liittyi sote-uudistuksen tasauslaskelmaan. Sekä Kuntaliitto että OAJ ovat vaatineet laskun kompensointia kehysriihessä.

– Ei ole oikein, että historiamme suurimmassa hallintouudistuksessa kuntatalous on ainoa, joka joustaa, ja että sivistyspalvelut pistetään maksamaan sote-uudistuksen häntiä. Valtiolla on isompana toimijana enemmän puskuria tällaisiin tilanteisiin, Lehtonen sanoo.

 

Kuntien erot ovat lisääntymään päin. Yhdet etsivät purettavia seiniä ja toisten pitäisi rakentaa uusia.

– Lait ovat kaikille samat, mutta laadussa näkee kasvavia eroja. Siis esimerkiksi opetettavien aineiden valikoimassa, ryhmien koossa, oppimisen tuen järjestämisessä tai jopa ruokailuissa, Sanna Lehtonen sanoo.

Kuntien joukkoon mahtuu voittajia, mutta enemmän häviäjiä. Yli puolet Kuntaliiton alkuvuoden talousbarometriin vastanneista kuntien talousjohtajista arvioi, että vuoden päästä kunnan talousnäkymä on huono tai erittäin huono.

Hallituksella on edessään visainen paikka, jos se aikoo selviytyä koulutuksen erityissuojelusta.

– Käytännössä kaikki toimet, jotka vaikeuttavat kuntien taloustilannetta kohdentuvat koulutukseen, sanoo Jaakko Salo.

Esimerkiksi hallituksen 200 miljoonan euron lisäpanostuksesta perusopetukseen menee maku, kun huomaa, että kuntien toisesta taskusta lähtee 400 miljoonan edestä valtionosuuksia.

 

Liikkeellä on nähty myös norminpurkajia.

 

Suoria rahoitusleikkauksia verhotumpi tapa leikata koulutuksesta olisi keventää koulutuksen laatua suojaavaa sääntelyä eli purkaa normeja. Siinä missä haukat ovat kierrelleet suorien leikkauskohteiden ympärillä, liikkeellä on nähty myös norminpurkajia.

Valtiovarainministeriö keräsi talvella norminpurkuehdotuksia ja myös Kuntaliiton Norminmurtajat-kampanjan ideoissa vilisi koulutusta ja varhaiskasvatusta koskevia ehdotuksia.

Kuntaliiton Lehtosen mukaan normien purussa olisi kyse asioiden sujuvoittamisesta, jolla voisi olla euromääräisiäkin vaikutuksia.

– Ei kuntatalouden kestävyyttä sen varaan voi kuitenkaan laskea. Mutta jos rahallakaan ei enää saa osaavaa henkilöstöä, niin on järjen köyhyyttä viedä sellaisia vaatimuksia lainsäädäntöön, Lehtonen puolustaa sääntelyn keventämisen tarvetta.

OAJ:n Jaakko Salon kanta on tyystin toinen. Hänestä kyse olisi lasten ja nuorten koulutusta turvaavan lainsäädännön purkamisesta.

– Norminpurun vaikutukset vastaisivat koulutuksen osalta suoraa rahoitusleikkausta. Se mahdollistaisi koulutusta koskevien leikkausten tekemisen kuntien tasolla, sanoo Salo.

Yksi vuoden 2015 kohahduttavia lausahduksia oli koulutusleikkauksia puolustaneen kansanedustajan Harri Jaskarin (kok): ”Hei, me kehitetään.”

Lupaus koulutuksen erityissuojelusta jättää tilaa semantiikalle ja poliittiselle spinnaukselle. Vasta päätösten myötä nähdään, tarkoittaako erityinen paljoa vaiko vähää.

 

• Seuraa OAJ:n viestintää kehysriihen päätöksistä » oaj.fi

• OAJ: Kehysriihessä on päätettävä koulutuksen pelastusrenkaasta » oaj.fi » Ajankohtaista 19.3.