Koulukelauksia: Jutta Urpilainen opettaisi vastuuta

Kokkolalaisen Kiviniityn lukion välitunnilla käy kiihkeä väittely presidentinvaaleista. Suurin osa Jutan lukiokavereista on Elisabet Rehnin kannalla, mutta Jutta on vannoutunut Ahtisaari-fani ja saa äänestää ensimmäisen kerran. On ylioppilasvuosi 1994.

Jutta Urpilainen tykkäsi koulusta: teki läksynsä, luki kokeisiin, pärjäsi hyvin.

Hän opiskeli musiikkiluokalla, mutta oli niin paljon muutakin: musiikkiopistoa, tanssitreenejä, oppilaskunta- ja yhdistystoimintaa. Keskittyminen koulutyöhön tuppasi kärsimään lukiossa.

– Keräsimme esimerkiksi luokkani kanssa rahaa esiintymällä eri tilaisuuksissa, jotta pääsimme viikoksi leirikouluun Wieniin. Matka oli ikimuistoinen, Jutta kertoo.

Luokanopettajasta poliitikoksi päätyneen Jutan mieleen jäi erityisesti lukiosta historian ja yhteiskuntaopin opettaja Matti Juurus, persoona, jota kuunneltiin ja jonka tunteja odotettiin.

– Matti oli vaativa, mutta hänellä oli humoristinen tyyli. Hän osasi nauraa itselleen, Jutta kuvailee.

Juurus oli myös kaksi kautta kaupunginvaltuutettu. Jutta ja opettaja kunnioittivat toisensa vakaumusta, vaikka kannattivat eri puoluetta.

– Hän kävi vielä eläkkeelle jäätyään tervehtimässä minua joissakin vaalitilaisuuksissani. Hänen poismenonsa vuosia sitten kosketti.

Jutta toivoo, että tulevaisuudessa koulu antaisi vahvan yhteisöllisyyden kokemuksen kuitenkin jokaisen yksilölliset tarpeet ja lahjakkuudet tunnistaen.

– Toivon koulun opettavan kriittistä ajattelua, tiedon käsittelyä, vuorovaikutustaitoja ja tunneälyä. Kykyä empatiaan. Toivon koulun opettavan syy–seuraussuhteita, sitä että jokaisella on vastuu tulevaisuudesta, ja että sillä on merkitystä, mitä teemme tai miten valitsemme.

Kestävän kehityksen tavoitteet pitäisi saada kaikille tutuiksi.

– Siihen kuuluu rauha. Toivon koulun opettavan myös rauhankasvatusta, joka tarkoittaa niin kykyä vuoropuheluun kuin erilaisuuden kunnioittamista.