Mun juttu: Maastopyöräilystä hauskaa hapotusta

Yliopettaja Aki Korpela urheilee yhtä paljon kuin moni ammattiurheilija. Kun maastopyöräilystä tuli elämäntapa, Aki ajoi jopa yli 3,5 tuntia vuoden jokaisena päivänä.

Aki Korpela on paitsi intohimoisesti innostunut maastopyöräilystä myös hurahtanut pyörien rakenteluun. Tampereen ammattikorkeakoulun sähkötekniikan yliopettajalla on tallissaan kaksitoista pyörää, ykköstykkinä alle kahdeksankiloinen, mutta kisakelpoinen täysjousitettu maastopyörä.

Maastopyörällä on taittunut tuntimäärältään eniten matkaa vuonna 2009. Silloin Aki ajoi vuoden mittaan 1 330 tuntia. Joka viikolle tuli siis yli 25 tuntia liikuntaa.

– Edellisenä vuonna ajoin kaverien kanssa yli tuhat tuntia. Mietimme, että seuraava vuosi voisi olla ihmiskoe: Paljonko jaksamme?

Hän luonnehtii vuotta 2009 mukavaksi, vaikka pyöräilyn määrä, keskimäärin 3,5 tuntia päivässä, ”meni hulluuden rajoille”.

 

Aki kehuu ajokavereitaan, pirkanmaalaisia maastopyöräilijöitä. Viikonloppuisin jopa kymmenen tunnin pyöräilyt vierähtivät porukkalenkeillä, eikä ajan kulumista juuri huomannut.

Porukassa on samoja entisiä teekkarikavereita, joiden kanssa silloin parikymppinen Aki hurahti maastopyöräilyyn 1994 Tampereella. Luonnossa liikkuminen fillarilla viehätti heti.

Into on säilynyt, minkä vuoksi Aki pitää itseään etuoikeutettuna.

– Urheilu on aina ollut minulle aito tapa pitää hauskaa. Maastopyöräilystä tuli rakkain laji, vaikka kaikki liikunta viehättää.

 

Hyötyliikkuja Akista tuli, kun hän muutti 2010 Valkeakoskelle. Ennen koronaa hänen tyypillinen työpäivänsä pyörämatkoineen kesti noin aamukuudesta iltakuuteen: töihin Tampereelle 35 kilometriä parissa tunnissa ja illalla sama matka kotiin, pääosin metsäautoteitä ja polkuja.

– Kollegat ovat tottuneet pyöräilyyni. Pyöräilykeli on säännöllinen keskustelunaihe, Aki kommentoi.

Akin työssä keskeinen sisältö on 20 viime vuotta ollut uusiutuvan energian tuotanto.

– Sähkötekniikan ymmärtämisen syventäminen on kuin pohjaton kaivo. Siitä riittää ammennettavaa insinööriopettamisen kehittämiseen vuosi toisensa jälkeen.

Opettamisen kehittäminen onkin Akilta onnistunut etenkin hänen opiskelijoidensa mielestä. Opiskelijoiden myöntämiä tunnustuksia hän on saanut neljä. Myös Tekniikan edistämissäätiö on hänet palkinnut.

 

Liikunnassa Akin päätavoite on sekä nauttia että pysyä ehjänä. Hän on saanut lähinnä vain joitakin mustelmia, kalusto on kärsinyt vähän pahemmin.

Kilpaileminen on kuulunut Akin harrastukseen jo yli 20 vuotta. Hyviä muistoja hänellä on etenkin maastopyöräilyn suomalaisesta ykköstapahtumasta, Tahko MTB:stä. Siellä hän on ajanut ainakin 15 vuotena.

– Takavuosina vauhtini riitti kymppisakkiin, mutta yleensä olen nauttinut vain hauskasta hapotuksesta.

Vaikka Aki ei pidä itseään kovin kilpailuhenkisenä, harjoittelua kisat piristävät, ja kisoista hän on saanut runsaasti kavereita.

Yksi kilpailullinen tavoite siintää yli 20 vuoden päässä.

– Sovin helsinkiläisen kisakaverin kanssa, että Pojat 70 -sarjassa mittaamme, kuka on kuka!

 

Aki Korpela

  • Sähkötekniikan yliopettaja Tampereen ammattikorkeakoulussa.
  • Väitteli tekniikan tohtoriksi 2003 aiheenaan suprajohdemagneettien suunnittelu.
  • Tekniikan edistämissäätiön valtakunnallinen Hyvä opettaja -palkinto 2013, Tampereen teknillisessä yliopistossa Hyvä luennoitsija -palkinto 2006 ja 2010, Tamkissa Vuoden paras opettaja 2016 ja Lempiopettaja 2018.

arkitiede.fi/nettipyoraily