Koulukelauksia: Tami oli kiekon viemä jo lukiossa – ”hyvä opettaja ei sinkoile sataan suuntaan”

Kello 11 turkulaisen Puolalan yhteislyseon keskusradiosta käy käsky: ”Kahdeksannen B-luokan oppilas Tamminen heti kansliaan!”

Rehtori Hjalmar Mickelsson ei tykkää lehdestä lukemastaan: opiskelija aikoo yhtä aikaa pelata jääkiekon MM-kisoissa ja kirjoittaa ylioppilaaksi.

Rehtori taipuu, mihin kyllä tarvitaan isä-Tammistakin.

Maaliskuussa 1970 Tami Tamminen sukkuloi kuusi kertaa yötä vasten Turun ja Tukholman väliä, saa neljä syöttöpistettä ja kirjoittaa magnan yleisarvosanan – media perässään.

– Olin jo 16-vuotiaana ollut Turun Palloseuran ykkösketjussa, nuorten maajoukkuepelaaja jääkiekossa ja jalkapallossa. Olin koulun paras urheilija ja hyvä kielissä, Tami kertoo.

Hänen ja varsinkin hänen vanhempiensa kunnianhimo oli hoitaa sekä koulu että pelit. Koulunkäynnin tärkeyttä hän on teroittanut sittemmin pelaajille valmentajana.

Tami kiittelee erityisesti kieltenopettajiaan.

– Irene Hilke opetti saksaa, Ilma Hakulinen englantia ja Aimo Tuomisto ruotsia. Pitkälti vaativien ja hyvien kieltenopettajieni ansiosta puhun sujuvasti kuutta kieltä.

Perusasioiden merkityksen hän tajusi myöhemmin.

– Hyvä opettaja tai koutsi opettaa joka päivä perusasioita eikä sinkoile sataan eri suuntaan.

Onnistuneita yo-kirjoituksiaan Tami petasi edelliskesänä paloasemalla kesätöissä, jossa pystyi pänttäämään hälytyksiä odotellessa.

Opettamiseen ja valmentamiseen tarvitaan Tamin mielestä samoja asioita: kodin tukea sekä osaavia, välittäviä ja vaativia opettajia. Vaatiminen on välittämistä.

Häntä hävettää veronmaksajana, miten vähän Suomi ymmärtää panostaa perusopetukseen ja opettajien laatuun. Siitä hän tapaa saarnata ystävälleen kansanedustaja Ilkka Kanervalle (kok.).

– Jos vertaan urani parhaita palkkoja liikunnanopettajana ja valmentajana, palkkaero oli yhden suhde kuuteen. Niin ei voi olla.