Lukijan mielipide: Opettaja luo toivoa ja tekee tulevaisuutta

Janne Mäkinen pohdiskeli Opettaja-lehdessä 17/8.10.2021, minne aika katosi. Liikutuin kyyneliin erityisesti siksi, että Mäkisen tekstistä huokui valtava sitoutuminen ja into omaa työtä kohtaan vuosikymmentenkin jälkeen.

 

Liikutustani ei lieventänyt muisto siitä, että kaksikymmentä vuotta sitten istuin takarivin pulpetissa luokkahuoneessa, jossa Mäkinen piti tuntia. Hän kertoi tarinaa, jossa kietoi yhteen mennyttä, nykyisyyttä ja tulevaa. Hän loi toivoa ja teki tulevaisuutta. Hän uskoi meihin, ja me uskoimme häneen. Spes patriae.

 

Jokunen vuosi tuon kokemuksen jälkeen avasin itse sydän toivoa täynnä erään koulun oven uunituoreena opettajana. Silloiset oppilaani ovat jo aikuisia.

Vielä minä heitäkin muistelen. Toivon, että heille on käynyt hyvin.

Jo tuolloin tuoreena opettajana suurin tavoitteeni oli olla valonkantaja. Sillä valonkantajia me opettajat olemme, ja tähän tehtävään tulee meidän asianmukaisella vakavuudella suhtautuman.

Aikakin menee juuri sinne minne valo näyttää, punoen matkallaan monisäikeistä kaunista nauhaa.

 

Vastauksena Mäkisen kysymyksiin – vähättelemättä hänen lempeällä tavalla esille nostamiaan työhön liittyviä huolia – haluaisin sanoa, että en usko hänen olevan vanha, kykenemätön tai hidas.

Uskon hänen olevan paras, kuten kaikki me muutkin maailman parhaimmat opettajat olemme, joten ”riemuitkaamme, vielä on suonissamme tulta”.

Kiitos.

 

Anna Peltola

luokanopettaja

 

Haluatko kirjoittaa Opettaja-lehden Tätä mieltä -palstalle? Ohjeet löydät täältä.