Julkisuudessa on käyty vilkasta keskustelua suomalaisen koulutuspolun kunnosta. Pitääkö se uudistaa kokonaan? Vai onko perusta kohdallaan mutta resurssit vajaat? Kenessä vika ja kuka korjaa?
OAJ viettää 50-vuotisjuhlavuottaan. Rajapyykki houkuttaa katsomaan taakse ja eteen.
Historia lähtee kaukaa: ensimmäiset opettajajärjestöt perustettiin jo 1800-luvulla ja Opettaja-lehtikin täyttää parin vuoden päästä 120 vuotta. Järjestönä olemme melko nuori, mutta opettajien edunvalvonta on vanhaa.
Kauas on alkuajoista tultukin. 1800-luvun kansa- ja rippikoulun ajoista on muuttunut niin opettajan kelpoisuudet kuin opetuskieli, moni oppiaine ja opettajien palkkauskin.
Enää ei koulujen opetukseen kuulu puutarhanhoito eikä opettaja saa osaa palkastaan lehminä tai kasvimaan käyttöoikeutena.
Aiemmat järjestöt ja OAJ ovat tehneet paljon opettajien eteen ja korjanneet monia ongelmia. Epäkohdat eivät kuitenkaan lopu, siitä pitävät huolen pelkästään muuttuva yhteiskunta ja uudet ilmiöt.
Lähes aina opettajan etu on myös yhteiskunnan etu.
Suomalaisen koulutuspolun perusta on korkeasti koulutetuissa, vahvan autonomian opettajissa ja esihenkilöissä. Kun koulutusta kehitetään, on selvää, että tästä fundamentista ei saa luopua, sillä koulutuksen laadusta Suomella ei ole varaa joustaa.
Opettajat ovat oman alansa huippuasiantuntijoita. Heidän äänensä on lähes aina ääni yhteiskunnan eduksi, sillä jos opettaja voi tehdä parhaansa, lopputulos tuottaa yhteiskunnalle mahdollisimman tasapainoisia ja kyvykkäitä kansalaisia. Tälle on yhä huutavampi tarve.
Yhteiskunnan muutosta tehdään demokratiassa yhdessä.
Yhdessä kannattaa myös huolehtia siitä, että ala säilyy elinvoimaisena ja ammatti yhtä upeana, tulevaisuuksien tekijän ammattina. Kannattaa olla jäsen.
Hanna Ottman on OAJ:n viestintäjohtaja.
X:ssä @HannaOttman