Jokin aika sitten presidenttimme varoitti meitä suomalaisia lietsomasta antipatioita toisiamme kohtaan. Niinistö muistutti, että meillä on edelleen enemmän yhteisiä kuin erottavia asioita ja että rakentavaan päämäärään pyrkimistä on tärkeää vahvistaa.
Tunnistan presidentin kuvaaman todellisuuden. Erityisesti kuluneen syksyn aikana vaikkapa yhteiskunnallinen keskustelu on saanut aika ajoin kulmat kohoamaan.
Keskustelut tuntuvat irtoavan yhä kauemmaksi vuosituhansia eri kulttuureissa jaetusta käyttäytymissäännöstä: tee toiselle niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän.
Tilalle tunkee kulttuuri, jossa päämääränä on oman vallan kasvattaminen toisia painamalla. Keskustelu irtoaa – jopa tarkoituksella – faktoista, ja ne korvataan mielikuvilla.
Yhteisyyden sijaan saadaan vastakkaisuutta.
Tämä on ymmärrettävä, sillä mielikuvilla on valtaa. Niillä voi manipuloida faktoista välittämättä. Voidaan vaikkapa rakentaa sortaja-uhri-asetelmia ja pakottaa toiset julkisen paheksunnan avulla ottamaan kantaa asioihin, jotka eivät ole mustavalkoisia eivätkä ratkea kärjistetyllä puheella.
Yhteisyyden sijaan saadaan vastakkaisuutta.
Keskeistä on tunnistaa peli ja rajoittaa sen valtaa. Jos et näe, miten sinuun vaikutetaan, et lue todellisuutta oikein ja saatat olla isojenkin toimijoiden välikappaleena.
Medialukutaito onkin yhä keskeisempi kansalaistaito. Kouluissa tehdään jo nyt hienoa työtä medialukutaidon kehittämisessä ja annetaan välineitä arvioida lähteen luotettavuutta ja erottaa mielipide faktoísta.
Medialukutaitoakin tärkeämpää on tahto rakentaa. Jos annamme periksi ajatukselle, etteivät arvostava keskustelu ja totuus ole tärkeitä, millään lukutaidolla ei ole merkitystä.
Niinistön mukaan nuoret jakavat samoja arvoja kuin vanhemmatkin. Vaikkapa vapaus, demokratia sekä kyky ja tahto vastata tulevaisuuden haasteisiin yhdistävät suomalaisia.
Näiden arvojen keskeinen pohja rakennetaan kotien lisäksi isolta osalta koulupolulla. Lapsesta aikuisiin, varhaiskasvatuksesta yliopistoon, opimme pohtimaan ja perustelemaan, mutta samalla myös välittämään ja tekemään yhteistyötä.
Rakennetaan jatkossakin tälle pohjalle.
Hanna Ottman on OAJ:n viestintäjohtaja.
Twitterissä @HannaOttman
Tekijältä
Ideasta jutuksi
Meiltä kysytään aika ajoin, miten lehti valitsee juttuaiheensa. Toimitukseen tulee valmiita tekstejä ja hurja määrä juttuideoita, joista hyvin moni liittyy opetustyön oivalluksiin, oppimateriaaleihin ja hankkeisiin.
Käymme läpi kaikki vinkit, ja vaikka harva niistä päätyy suoraan toteutukseen, moni itu jää itämään ja muotoutuu jutuksi tai sen osaksi ehkä myöhemmin.
Tärkeimmät aiheemme käsittelevät opettajien edunvalvontaa. Myös muihin, esimerkiksi pedagogisiin aiheisiin, haemme edunvalvonnallista kulmaa. Tässä meitä auttavat OAJ:n omat asiantuntijat ja aktiivit.
Ajattelemme edunvalvontaa laajana käsitteenä. Palkkojen ja palvelussuhteen ehtojen sekä koulutuspoliittisen edunvalvonnan ohella kyse on esimerkiksi työhyvinvoinnista, ammatin houkuttavuudesta, oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta, ammatin kehittämisestä ja tulevaisuuden toimintaympäristöjen ennakoimisesta.
Lisäksi haluamme tuoda opettajien näkökulmaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Esimerkiksi tämän lehden jutussa Tieto torjuu salaliittoteoriota kerrotaan, kuinka tärkeää työtä opettajat tekevät – heillä on mahdollisuus jopa vähentää salaliittoteorioiden leviämistä.
Johanna Äijälä