”Onko sinä muslim?” kysyy Vaitelias, kun huomaa, että syön samaa kasvisruokaa kuin hän. Kerron, että en ole, minä vaan pidän kasvisruuasta. ”Minä muslimi, ei syö sika. Se ei hyvä.”
Kommenttiin pyydetään selityksiä. Tiivistäen selitän, että kristityillä ja muslimeilla on omat jumalat mutta kaikki ovat yhtä hyviä.
On sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät usko jumalaan. Heitä sanotaan ateisteiksi. Maininnan saavat myös hindulaisuuden jumalat ja Buddha.
Mun vaali on vissiin se ametisti.
”Mun vaali on vissiin se ametisti ja iskä helmostuu siihen. Iskä sanoo, ettei vaali saa kiivetä katolle ku sillä on niitä paineita mut aina se vaan kiipee.”
”Mut mun naapuripa on toi, toi orpopoksi ja ne heiluttelee semmosia savupommeja niitten jumalalle.” Tammikuu heiluttaa kättään havainnollistamismielessä ja antaa kyytiä tomaattiviipaleelle.
”Onko savupommi ja hajupommi niinku sukulaisia? Mun selkulla oli kellan hajupommi se oli ihan hilvee!” Tietäväinen pitelee nenästään dramaattisesti ja vie teologisen pohdinnan päätökseen.
Vaitelias meinaa tikahtua. Hajuhommat hän hallitsee.
Uskonnonvapaus on täällä voimissaan. Kaikki saavat uskoa siihen mihin haluavat, eikä siitä pidetä meteliä. Isommat voisivat ottaa oppia.
Tietäväinen esitelmöi sieluhiekasta, jota ilmeisesti on jossakin Marvel-universumissa. Hänen määritelmänsä menee minulta ohi, kun jään silmät sumeina pohtimaan sanaa. Sieluhiekka.
Lienee joskus meillä kaikilla sielussa hiekkaa. Puhaltakoon loma meiltä hiekat sielusta. Aloitetaan uusi vuosi puhtain sieluin!
Hyvää joulua itse kullekin sitä juhlivalle uskontokunnalle!
Jaana Sarell työskentelee S2-resurssina varhaiskasvatuksen esiopetuksessa. Hän haroo sanoja tiuskeaan arkeen ja ajoittain rakastaa työtään palavasti.