Asento! Hyvää lukuvuoden alkua. Lepo. Minä olen luokanvalvojasi Ensio Ärjylä, ja tapani tulet tuntemaan.
Vastedes puhuttelet minua lehtori Ärjyläksi tai herra Ärjyläksi. Älä missään olosuhteissa sinuttele.
Jos sinulla on asiaa, viittaa ryhdikkäästi. Kun saat puheenvuoron, nouse ripeästi asentoon seisomaan. Esitä kysymyksesi kuuluvalla äänellä ja istu paikallesi vasta, kun saat luvan.
Kaikki on sinusta kiinni. Jos olet ihmisiksi, voi olla, että joulujuhlissa näet minun jopa hymyilevän – et missään nimessä ennen sitä.
Tarvittaessa teen elämästäsi todella vaikeaa. Aiotko ehkä pelleillä kanssani? Jos niin on, kadut syntymääsikin. Tämän sanon vain kerran, sillä toista kertaa ei tarvita.
Minulle et pullikoi, muista se. Joku on joskus yrittänyt, mutta viimeiseksi kerraksi se on jäänyt. Syön sinunlaisiasi mitättömyyksiä aamupalaksi ja tarvittaessa myös lounaaksi, välipalaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi.
Minä olen kova koville ja kivoille. Olen uppoamaton, teräsrunkoinen sota-alus säälittävien optimistijollien keskellä. Murskaan sinut kuin itikan, jos katsotkin minuun väärällä ilmeellä.
”Kallista korvasi sanomalleni nyt!
Ja vielä varoitan: jos kuulen sinun värkänneen käytävillä, pihalla, ruokalassa tai muilla oppitunneilla, kannattaa sinun voidella karhuihralla selkäsi, ennen kuin astut eteeni.
Sillä voi olla, että sinulle käy kuin Kihniön miehelle, jonka naiset houkuttelivat katolle ja ottivat tikkaat pois. Tai vielä pahempaa: käy kuten Turtolan miehelle, jolla räjähti sytkäri käsiin.
Kallista korvasi sanomalleni nyt! Minun kanssani et ajeraa. Jos et minua vielä pelkää, opit kyllä pelkäämään, siitä voit olla varma.
Minun nimeni on Ensio Ärjylä, sinulle lehtori Ärjylä. Tapani tulet tuntemaan. Et minua.
Otto Kallioranta on äidinkielen opettaja, joka harjoittelee kuuntelemista.