Kuluva syksy on ollut suunnittelemisen aikaa.
Yhdessä koulujeni henkilökunnan kanssa olemme laatineet suunnitelmat lukuvuoden aloittamisen järjestelyistä, toimintakoosteet koronatilanteen kiristymisen varalle sekä lukuvuosi- ja oppilashuoltosuunnitelmat.
Lisäksi olemme päivittäneet kriisiohjeistukset sekä tarkistaneet, että tasa-arvosuunnitelmat ovat ajan tasalla. Ja meinasinpa unohtaa iltapäiväkerhon toimintasuunnitelmat.
Eipä siis ihme, että rehtorin alaselkää jomottaa.
Kun asiakirjat laskee yhteen, tulee tulokseksi toistakymmentä ohjekokoelmaa kuukauden aikana. Eipä siis ihme, että rehtorin alaselkää jomottaa, jännetuppitulehdus vihoittelee ranteessa ja oppilaat supisevat käytävällä, että tuo mies näyttää etäisesti tutulta.
Hetkinen, kuinka tästä pitikään jatkaa? Täytyy tarkistaa eilen viimeistelemästäni Terveisiä arjesta -pakinan suunnitelmasta.
Niin joo – ennakoiminen on etenkin turvallisuuteen liittyvissä asioissa tärkeää, mutta onko hyödyllistä hahmotella kaikki koulun toiminta paperille.
Tärkeä tekijä suomalaisen koulun laadussa on vapaus. Kouluilla on ollut mahdollisuus jalostaa toimintaansa omaleimaiseksi, ja opettajia on rohkaistu ideointiin.
Vertailukohtana ovat maat, joiden koulut joutuvat rustaamaan työläitä raportteja todisteiksi lain noudattamisesta. Meillä selontekojen määrä on pysynyt aisoissa, mutta suunnitelmien viidakko on tihentynyt.
Hetkinen, pakinan kirjoittamisen suunnitelmassani lukee, että piti kirjoittaa hauskasti ja kevyesti, kantaa asioihin ottamatta. Pieleen taisi mennä.
Täytyykin päivittää suunnitelmaa ja korjata pakinaa.
Seppo ”Mooses” Mentula on tuusulalainen rehtori ja kirjailija, joka sekä johtaa koulua että kirjoittaa kahvin voimalla.