Pahoittelut kaikille teille, jotka olette ehtineet elää kouluarkea koko elokuun – meillä amk:ssa tehdään vasta paluuta pulpetteihin.
Onkin oiva aika antaa viime hetken vinkkejä kaikille niille, joille nousee kylmä hiki miettiessä kävelyä luokkahuoneen eteen, kun takana on kaksi vuotta enemmän tai vähemmän etänä.
Olkaapa siis hyvät, aloitetaan helposta!
Laita työhousut. Vaikka korona ei ole ohi, osa opetuksesta on jo lähinä. Se eroaa etäopetuksesta mm. siten, että opettajan on syytä pukeutua myös alaosastaan. (Toim. huom. työhousut ≠ ostohousut.)
Tarkista piuhat. Kahden koronavuoden aikana luokkahuoneita on käytetty enemmän tai vähemmän satunnaisesti. Satunnaisen käyttäjän jäljiltä johdot sun muu on luultavasti solmussa, hukassa tai rikki. Sama koskee omaa työpistettä, jos jollakin onnekkaalla sellainen vielä on.
”Kun sekoat sanoissasi, saat palautteen heti ja välittömästi.
Muista naamat ja nimet – yritä edes! Nyt menee vaikeammaksi: kellä on nyt punainen tukka? Onko tuo tumma joku uusi? Olenko jutellut tuon sinipaitaisen kanssa joskus jossain?
Opiskelijoiden saapuessa pulman voi kertoa miljoonalla. Viime vuonna he olivat naamoja ruudussa, nyt eläväisiä, persoonallisia, eri lailla liikkuvia. Open muisti pettää ja valehtelee.
Huomaa erot reagointinopeudessa. Lähiopetuksessa ei ole reagointinopeudessa (huonon) nettiyhteyden aiheuttamaa viivettä. Kun sekoat sanoissasi, saat palautteen heti ja välittömästi. Toisaalta harvempi kysyy koko ajan, että ”Mitä nyt pitikään tehdä?”.
Muista nauttia ja carpe diem. Ota kaikki irti vuorovaikutuksesta nyt, kun sitä vihdoinkin on tarjolla! Ihan vakavissaan voi pitää mielessä vanhan, tutun kysymyksen: Mitä tulee luokkaan, kun sinä tulet luokkaan?
Heli Kamaja opettaa viestintää (mieluiten lähinä) Lab-ammattikorkeakoulussa.