Hankkiuduin striimin ääreen, kun joukko presidenttiehdokkaita kohtasi Akavan ja Akavan opiskelijoiden vaalipaneelissa. Tentin teemana oli hyvä tulevaisuus ja työelämä nuorille.
Ehdokkaat käyttäytyivät odotetusti: kertoivat omakohtaisia tarinoita, avautuivat koulukiusaamisesta ja kehottivat nuoria menemään rohkeasti unelmiaan kohti.
Tunnelma oli leppoisa ja kannustava. Silti minua korpesi. Mistä se johtuu?
Kuvitteleeko poliitikko kaikille nuorille samat mahdollisuudet?
Ärsyyntymiseni ei liittynyt tämän tentin poliitikkoihin, vaan poliitikkojen tapaan puhua nuorista noin yleensä.
On nimittäin niin, että politiikassa on tapana käyttää nuoria maskotteina.
Poliitikot kertovat erityisellä innolla kouluvierailuista ja kouluissa järjestetyistä paneeleista. Saamme kuulla, että koululaiset ovat teräviä, kriittisiä, maamme toivo.
Kenestäpä ei olisi mukavaa piipahtaa koulussa! Minustakin on.
Mutta mitä iloa on nuorten ylistämisestä, jos nuoret eivät kiinnosta, kun tehdään päätöksiä koulutus- tai sosiaalipolitiikasta? Kun poliitikko käyttää esimerkkinä nuoresta omaa lastaan, mieleen hiipii epäilys siitä, muistaako hän tuloerot, kuvitteleeko kaikille nuorille samat mahdollisuudet.
Räikeintä nuorison liehittelyä nähdään nuorten ympäristömielenosoituksissa.
Päättäjät ottavat itsestään (jep, itsestään) kuvia mielenosoituksissa ja tsemppaavat nuoria, jotka ovat “tärkeällä asialla”.
Ihan oikeasti!!
Ekosysteemit ovat romahtamassa. Syy on aikuisten, samoin vastuu siitä, ettei tilannetta korjata riittävällä tahdilla. Ei ole reilua ulkoistaa toivoa nuoriin, jotka värjöttelevät eduskuntatalon portailla.
Ilmastokysymys on myös esimerkki siitä, etteivät nuoret ole homogeeninen joukko. Helposti unohtuu, että nuorten suosikkipuolue on perussuomalaiset.
Koulutuksen tasa-arvo on maamme kohtalonkysymys. Siinä on kyse koulujen resursseista ja kotien tilanteista.
On tekopyhää pitää nuoria sympaattisina mini-ihmisinä, joiden asiat unohtuvat, kun koulun ovi sulkeutuu ja vaalipaneelin aihe vaihtuu.
Reetta Räty on on toimittaja ja media-alan yrittäjä.