Mikä sun ammatti on?
Suomen kielen opettaja.
Ai, äidinkielenope! Millaisia ne lapset on?
Olen kotoutumiskoulutuksessa ja opetan aikuisille suomea vieraana kielenä, heille se ei ole äikkää.
Sulla on sitten ihanan pitkä kesäloma.
*nauraa* Se on tasan neljä viikkoa.
Ihanan lyhyet työpäivät ainakin?
Opetuspäivä on viisi kertaa 45 minuuttia. Päälle tulevat suunnittelut, testaukset, hallinnolliset työt, materiaalin teot sun muut. Tuon paljon töitä kotiin.
No, eikös tuo ole kutsumustyö, niin ei kai se haittaa. Ja onhan sulla akateeminen koulutus, niin palkka on sitten tosi hyvä?
*nauraa ja itkee* Kotoutumiskoulutuksen tarjoajat valitaan kilpailutusten perusteella.
Miten he siellä oppii suomea, kun sehän on hirveän vaikea kieli?
Suomen kieltä ei ole millään tavoin todistettu vaikeaksi, se on suomalaisten vaalima myytti. Kaikki riippuu äidinkielestä, motivaatiosta, koulutustaustasta ja vaikka mistä muusta. Suomi on korkeintaan erilainen kieli.
Käytät sitten tietysti paljon englantia opetuksessa, jotta kaikki ymmärtävät.
Englannin taito ei ole ihmisissä perusasetuksena. Ryhmissä on joitakin englannin puhujia. Meillä on ohjeena opettaa suomea suomeksi.
Kaikki opiskelijasi ovat siis pakolaisia?
Minulla on ollut opiskelijoita noin 65 maasta ja kaikista maanosista.
Mutta eivätkös maahanmuuttajat ole Suomessa vain sosiaaliturvan perässä?
Suurin syy muuttaa tänne on rakkaus. Noin 98 prosenttia opiskelijoistani haaveilee samoista asioista kuin kantasuomalaiset: työstä ja perheensä elättämisestä.
Niinhän se on, että kun oppii kielen niin saa töitä.
Suomen kieli ei ole Suomessa erityistaito, muutenhan kantaväestössä ei olisi työttömiä.
Ahaa. Onko se kuitenkin turhan vakavaa opettaa vain sitä minä sinä hän, me te he?
Voi, kielioppi on vain yksi osa-alue. Puhumme, kirjoitamme, luemme, kuuntelemme, pelaamme, nauramme paljon, näyttelemme, äännämme, käymme retkillä.
Vähänpä tiesin.