Pisa-tulokset sen kertoivat. Liian moni nuori siirtyy perusopetuksesta toiselle asteelle heikoilla perustaidoilla, ja oppilaiden väliset erot ovat kasvaneet.
Elämme pienenevien ikäluokkien Suomessa. Ei meillä ole varaa menettää osaa työvoimasta jo täysi-ikäistymisen kynnyksellä.
Kunnat käyttävät varhaiskasvatukseen sekä esi- ja perusopetukseen vuosittain 11,5 miljardia euroa. Se on yli 4 000 euron vuosittainen panostus jokaiselta työssäkäyvältä suomalaiselta.
Kun summataan yhteen väestörakenteen muutos ja julkisen talouden säästöpaine, on rehellistä todeta, että koulutukseen käytetty rahamäärä tulee pienenemään.
Perusopetukseen käytetyt eurot ovat kasvaneet vuodesta 2012 lähes viidenneksellä, ja kouluissa työskentelevien aikuisten määrä on lisääntynyt. Aiempaa enemmän on erityisesti koulunkäynninohjaajia, avustajia ja erityisluokanopettajia.
Samalla oppimistulokset ovat heikentyneet ja nuorten usko tulevaisuuteen horjunut. Myös kansainväliset tutkimukset viittaavat siihen, että resurssit ovat kasvaneet nopeammin kuin oppimistulokset.
Mitä koulutukseen käytetyillä miljardeilla on saatu?
Suomalainen koulu on rakentunut vahvan luottamuksen varaan. Opettajien koulutukseen ja ammattitaitoon luotetaan, ja opettajien autonomia on kansainvälisesti poikkeuksellisen vahva.
Meillä ei ole tutkittua tietoa siitä, minkälaisia vaikutuksia kuntien vuosittaisella panostuksella saavutetaan. Kasvatuksessa ja koulutuksessa vaikuttavuuden arviointi olisi erityisen tärkeää, koska toiminta rahoitetaan pääosin verovaroin.
Vaikka vaikuttavuuden mittaaminen on vaikeaa, talouden ja toiminnan tietojen yhdistämistä on kehitettävä. Tarvitsemme nykyistä parempaa ymmärrystä siitä, miten niukkenevat resurssit kohdennetaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Vasta kun tiedämme, mikä vaikuttaa, voimme päättää, mistä valtion ja kuntien rahoja kannattaa säästää ja mistä ei.
Sanna Lehtonen
» [email protected]