Opetusalalla on iso joukko määrä- ja osa-aikaisia työntekijöitä. Yleissivistävissä oppilaitoksissa sivutoimisen opettajan palkka vastaa ylituntikorvausta, vaikka häneltä edellytetään samaa työpanosta kuin päätoimiselta. Lisäksi palkasta leikataan ikälisät ja lomarahat. Tällainen syrjivä työehtosopimus on laiton.
Joissain oppilaitoksissa työtä teetetään toimeksiantosopimuksilla muun muassa kiertäen oikeus sairauslomaan. Työnantaja toimii usein lyhytnäköisesti, huomioimatta henkilöstön hyvinvointia ja sen merkitystä työn laatuun.
Silpputyöntekijöitä rasittavat työnantajien erilaiset hallinnolliset käytännöt, kikyt ja yt-ajat.
Pahimmillaan opettaja istuu monen oppilaitoksen kokouksissa, raportoi sekä lukee sähköposteja joka organisaatiossa – tai joutuu hoitamaan työnsä tuntematta talon käytänteitä ja kollegoja. Tilannetta tulisi helpottaa rehtoreiden keskinäisellä koordinoinnilla.
Sairausajan turva on jokaisen uuden työsuhteen alussa olematon, mikä voi johtaa siihen, että työntekijä tulee töihin sairaana. Tämä 60 päivän jakso alkaa jokaisen työsuhteen alussa uudestaan, pahimmillaan monta kertaa vuodessa.
Sairaan lapsen kanssa kotiin jäävä sivutoiminen jää ilman palkkaa, vaikka päätoiminen voi saada palkallisen vapaan.
Leimautumista pelkäävä tuntiopettaja puolustaa harvemmin oikeuttaan yhdenvertaiseen kohteluun, vaikka laki on hänen puolellaan: heikommat työehdot määrä- tai osa-aikaisuuden perusteella on kielletty.
Syrjintä on jatkunut liian pitkään.
Suuri joukko opettajia kohtaa samat ongelmat, eikä OAJ ole puuttunut asiaan riittävästi. Jäsenmaksujen maksaminenkin on tehty hankalaksi, jos on useampi kuin yksi työnantaja.
Syrjintä on jatkunut liian pitkään. Tosiasiassa moni opettaja ei saa vakituista työpaikkaa, vaan koko ura koostuu näistä ”epätyypillisistä” työsuhteista.
On korkea aika korjata syrjivä työehtosopimus.
Tuntiopettajien verkoston jäsenet Katri Harmanen, Riikka Kaipainen, Heidi Rytkönen, Heini Tapaninen ja Anri Tuohimäki
OAJ vastaa:
Kirjoittajat ovat kiinnittäneet huomiota ongelmiin, jotka on OAJ:ssä tunnistettu ja joihin on vuosien varrella saatu parannusta.
Olen samaa mieltä, että opetusalan sopimuksissa on määräyksiä, jotka saattavat olla pakottavan lainsäädännön vastaisia. Jos emme neuvottelupöydässä työnantajaliittojen kanssa saa näitä ongelmia ratkaistua, lainmukaisuuden ratkaisee viime kädessä työtuomioistuin.
Prosessi vaatii ihmisen, joka haluaa, että asia riitautetaan. Tuntiopettajat kuitenkin useimmiten haluaisivat kokoaikaisen työn ja viran eivätkä uskalla viedä asiaansa oikeuteen siinä pelossa, että eivät riitauttamisen seurauksena saa haluamaansa virkaa.
Viemme nyt esille nostettuja ongelmia neuvottelupöytään tulevalla kierroksella, ne ovat OAJ:n tavoitteissa korkealla. Osa näistä ongelmista on kuitenkin sellaisia, etteivät ne kuulu sopimuspöytään. Huono henkilöstöpolitiikka tai epäviisas rekrytointistrategia ovat paikallisesti ratkaistavia asioita.
Kirjoituksessa menee jossain määrin sekaisin määräaikaisuus sekä sivu- ja päätoimisen tuntiopettajan asema. Osa määräaikaisuuksista on aivan laillisia eikä niihin voi mitenkään puuttua, vaikka ne johtavatkin epätyydyttäviin tilanteisiin.
Sivutoimisilla tuntiopettajilla on monin osin heikommat palvelussuhteen ehdot kuin viranhaltijoilla ja päätoimisilla tuntiopettajilla, mutta myös velvollisuudet eroavat. Kokoukset, ys-aika eivätkä vesopäivät tai koulun kehittäminen kuulu sivutoimisen tuntiopettajan velvollisuuksiin.
Ongelmat ovat kuitenkin todellisia ja niihin haetaan ratkaisua neuvottelupöydässä ja mahdollisesti myös työtuomioistuimessa.
Pekka Pankkonen
neuvottelupäällikkö