Ei kai Ruotsi mennyt ohi? – Pisa tulee taas

Tuttu trendi jatkunee, mutta yksi yllätystekijä on

Suomen Pisa-tuloksissa on jo toistakymmentä vuotta ollut tasaisen laskeva trendi. OAJ:n koulutuspolitiikan päällikkö Jaakko Salo on seurannut tutkimustuloksia lähes saman ajan. Ensin opettajana ja sitten kymmenen vuotta asiantuntijana OAJ:ssä.

Salo pitää todennäköisenä, että sama suunta jatkuu joulukuussa julkistettavissa tuloksissa. Salon mukaan on vaikea nähdä, että pitkään vallinneeseen trendiin olisi tulossa suuria muutoksia, ainakaan parempaan suuntaan.

Yllätysmuuttujan tuloksiin saattaa kuitenkin tuoda tutkimusajankohtaa edeltänyt korona-aika. Poikkeusoloilla oli paljon vaikutusta koulunkäyntiin.

– Jos tuloksissa olisikin jotain aivan muuta kuin koskaan aiemmin, syytä olisi vaikea selittää, koska on ollut niin poikkeuksellisia aikoja. On mielenkiintoista nähdä, mahtuuko tulos aiempaan trendiin vai ovatko muutokset nyt radikaalimpia.

 

Eriytyminen huolestuttaa, ja se lienee ennallaan

Huolestuttava piirre Suomen Pisa-tuloksissa on ollut oppimistulosten eriytyminen. Aikoinaan Suomen tuloksissa keskihajonta oli pienimmästä päästä ja heikkoja osaajia oli huomattavan vähän. Tämä on muuttunut. Nyt hajonta on suurempaa.

Suomen Pisa-tulosten laskussa suuri tekijä on se, että heikosti pärjääviä oppilaita on yhä enemmän. Vaikka heikosti pärjääviä on yhä moniin muihin maihin verrattuna niukasti, on heidän osuutensa nopeasta kasvusta oltava huolissaan.

On myös huolestuttavaa, että sosioekonomisella taustalla näyttää olevan yhä suurempi yhteys oppimistuloksiin.

– Näyttää siltä, että oppiminen ja osaaminen periytyvät yhä vahvemmin, Salo sanoo.

 

Tyttöjen ja poikien oppimistuloseroja ei pidä yksinkertaistaa

Kun eriytymistä tarkastellaan eri taustatekijöiden mukaan, esiin piirtyy tyttöjen ja poikien tulosten välinen ero.

Jaakko Salo huomauttaa, ettei ero ole yksiselitteinen. Suurin osa pojista saa hyviä tuloksia. Sukupuolen sijaan katse tulisi kääntää oppilaan perheen sosioekonomiseen taustaan.

Nimittäin heikommin tutkimuksessa pärjäävät sosioekonomisesti heikompiosaisten perheiden lapset. Alueellisesti katsottuna heikommin pärjätään haja-asutusalueilla. Hyvin taas pärjäävät sosioekonomisesti etuoikeutetuissa perheissä kasvaneet lapset, myös pojat.

Ratkaisevin juttu ei välttämättä olekaan koulu vaan se, miten vanhemmat tai muu kasvuympäristö suhtautuvat lasten koulunkäyntiin.

– Voi kysyä, edellytetäänkö kaikissa perheissä yhtä lailla tytöiltä ja pojilta panostamista koulutyöhön ja osoitetaanko samaa arvostusta opiskelulle.

 

Julkisuudessa heitellään toisinaan ajatuksia, että koulu syrjisi poikia ja koulun toimintakulttuuria pitäisi muuttaa stereotyyppisesti poikamaisempaan suuntaan: lisää kilpailua, toimintaa ja käsillä tekemistä.

Salon mielestä tällaisissa päätelmissä pitää kuitenkin olla hyvin varovainen, vaikka toiminnallisuus ja käsillä tekeminen kuuluvat kouluopetuksessa kaikille. Hän uskoo, että vahvalla sukupuolittamisella oppimistuloseroa todennäköisesti vain syvennettäisiin.

– Vahvistetaanko sukupuolittamisella vain vääränlaista äijäkulttuuria ja ajattelua, että pojilta ei lukuhommia voi odottaakaan? Pitää miettiä, ollaanko osa ratkaisua vai osa ongelmaa.

 

Karua kertomaa kotoutumisen onnistumisesta

Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osaaminen verrattuna kantaväestöön on Suomessa heikompaa, kuten muissakin OECD-maissa. Ensimmäisen polven maahanmuuttajilla osaaminen on heikompaa jo kielitaidon takia.

Huolestuttava piirre Suomen Pisa-tuloksissa on ollut se, että myös toisen polven maahanmuuttajien tulokset jäävät jälkeen muiden oppilaiden tuloksista. Esimerkiksi Ruotsissa toisen polven maahanmuuttajien tulokset ovat olleet aika lähellä yleistulosta.

– Tämä viittaa siihen, ettei meillä kotoutumisessa onnistuta yhtä hyvin kuin muualla. Maahanmuuttajien oppimisen tukemista tulisi vahvistaa huomattavasti, muuten voidaan aiheuttaa ylisukupolvista oppimisen eriytymistä, OAJ:n Salo sanoo.

Yksi mahdollinen selitys heikkoon kotoutumiseen näkyy viime Pisa-tutkimuksessa. Suomi kuului tutkimuksissa maihin, joissa maahanmuuttajien eriytyminen omiin kouluihinsa oli suurinta. Koulutaival erillään kantaväestöstä vaikuttaa kotoutumiseen, kielitaitoon ja koko kansan asenteisiin.

Maahanmuuttajien ja kantaväestön eriytyneet elämänpolut näkyvät myös peruskoulun jälkeen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimuksesta vuodelta 2018 tiedetään, että verrattuna kantaväestöön ulkomaalaistaustaisista nuorista suurempi osuus oli ilman peruskoulun jälkeistä opiskelupaikkaa tai keskeyttänyt toisen asteen koulutuksen.

– On syytä vahvistaa toimia, joilla tuetaan haasteellisimmissa tilanteissa olevia kouluja, mutta muutenkin ehkäistä koulujen eriytymistä. Tämä edellyttää myös kaavoituksen ja kaupunkipolitiikan tarkastelua, koska koulujen eriytyminen on isolta osin seurausta asuinalueiden eriytymisestä, Salo toteaa.

 

Mutta eikös se ole vain yksi mittaus?

Joulukuun Pisa-keskustelua tullaan varmasti pääasiassa käymään matematiikan osaamisesta.

Tämä siksi, että matematiikka oli nyt päätutkimusalueena Pisassa. Valtaosa oppilaille teetetyistä tehtävistä oli matematiikkaa, mutta muutkin tutkimusalueet – lukeminen ja luonnontiede – testattiin.

Esimerkiksi sosioekonomisen taustan yhteyttä tarkastellaan aina nimenomaan suhteessa päätutkimusalueeseen.

Pisa mittaa matematiikassa yleisiä matemaattisia valmiuksia ja matemaattisen tiedon soveltamista. Käytännössä tutkimus ei siis mittaa täsmällisesti niitä asioita, jotka on määritelty vaikkapa Suomen opetussuunnitelman perusteissa matematiikan opetuksen tavoitteiksi ja sisällöiksi.

Muutenkaan Pisa-tulokset eivät kerro läheskään kaikkea koulutusjärjestelmästä.

Salon mukaan Pisa on rajallisuudestaan huolimatta tärkeä arviointi, jonka merkitys on suuri. Se on laajin kansainvälinen vertailu, jossa saadaan näkyviin yleisluontoisia trendejä. Koska Pisan tuntee maailmanlaajuisesti niin päättäjät kuin suuri yleisökin, toimii se herättelijänä koulutusasioihin sekä hyvässä että pahassa.

 

Yksin Pisaan ei koulutuksen kehittämistä voi perustaa. Olennaista on tulosten kokonaisuus. Suomessa tehdyt kansalliset oppimistulostutkimukset näyttävät samansuuntaista kehitystä, ja näin tutkimukset vahvistavat toistensa viestiä.

Salon mielestä Pisan painoarvo suomalaisessa päätöksenteossa onkin ollut järkevällä tasolla eikä sitä ole ylikorostettu. Koulua ei ole kehitetty Pisa silmissä kiiluen.

– Emme tietenkään halua koulua, joka sparraa vain Pisaan. Silloin ei pohdittaisi oppilaiden hyvinvointia eikä tuettaisi esimerkiksi kokonaisvaltaisen kasvun kannalta tärkeitä asioita, joita Pisa ei mittaa, kuten taito- ja taideaineita.

Salo toivoo, että Pisaan vaikuttavien täsmäkeinojen tai hopealuotien etsimisen sijaan kehitettäisiin laajasti oppilaille laadukasta ja parasta mahdollista koulua. Tämä näkyisi positiivisesti myös Pisa-tuloksissa.

 

Ei kai ainakaan Ruotsi mennyt ohi? – Eli miksi sijoituskyttäys ei kannata

Julkisuudessa Pisaa seurataan kuin Euroviisuja: millä sijalla ollaan, montako sijaa pudottiin, ei kai ainakaan Ruotsi mennyt ohi?

Salo ei anna sijoitusvertailulle suurta arvoa. Hänen mukaansa ei ole juuri merkitystä, onko Suomi sijalla 3 vai 13, jos omat oppimistuloksemme eivät heikkene.

Olennaista on, miten osaamisemme suhteutuu omaan aiempaan tulokseemme.

– Pedagogina ja humanistina näen myös, että jos kaikki maat pääsisivät Suomen tasolle, se olisi mahtava juttu – vaikka silloin meidän sijoituksemme saattaisi siitä keikahtaa.

 

Monien maiden yhteiskunta- ja koulutusjärjestelmät ovat niin erilaisia, etteivät ne ole Suomelle järkevä vertailukohta.

Suomen tuloksia ei ole hedelmällistä verrata esimerkiksi sellaisiin maihin, joissa heikompiosaiset lapset eivät osallistu koulutukseen. Näiden maiden Pisa-tulokset kertovat vain sosioekonomisesti hyväosaisten perheiden lasten osaamisesta.

Maan koulutusjärjestelmän kehitystä on myös syytä tarkastella muuten kuin Pisa-pisteillä. Kehittyvissä maissa koulutukseen voi osallistua yhä laajempi joukko. Kansallisesti osaaminen karttuu valtavasti, mutta se ei näy Pisa-tuloksissa.

Tällainen esimerkki on vaikkapa Brasilia, jossa nuorten aikuisten koulutustaso on pompahtanut huomattavasti reilussa vuosikymmenessä ilman merkittävää muutosta Pisa-tuloksissa.

– Kun sadattuhannet tai miljoonat lapset, jotka eivät ennen ole käyneet koulua, pääsevät oppimaan, on kyseessä todellinen koulutuksen superloikka, vaikkei tämä maan Pisa-keskiarvoa nostaisikaan.