Selkään peppu ja äidille korsetti − Valoluokassa hassut kielijutut ovat tuttuja vieraita

Heli Rahkosen valo-luokkaan tulee pitkin lukuvuotta uusia oppilaita. Useimmat eivät osaa tullessaan suomea. Toisinaan kieli tuottaa hassuja tilanteita.

Heli Rahkonen

Valmistavan luokan opettaja, Putaan koulu, Tornio

 

”Oppilaat tulevat valo-luokkaani monenlaisista tilanteista: sodan keskeltä, pakolaisleiriltä tai Suomeen työhön muuttaneiden vanhempien kanssa.

Opetan valmistavassa luokassa suomen kieltä ja muita oppiaineita lapsille, jotka eivät yleensä osaa alussa ollenkaan suomea.

Olennaista on turvallisen ilmapiirin luominen. Siksi ensimmäisen kohtaamiseni lapsen kanssa on oltava kiireetön, ja paikalla ovat vanhemmat sekä ammattitulkki. Pidän tiiviisti yhteyttä vanhempiin koko valo-vuoden ajan.

Nyt minulla on seitsemän alkuopetuksen oppilasta. Opetan kaikkia alkuopetuksen aineita. Yhteinen kielemme on suomi. Puhun tunnilla aina suomea, ja teemme päivittäin jotain yhdessä ryhmänä. Aamuisin katsomme kalenterista, mikä päivä on, ja kerron päivän ohjelman.

Oppiminen etenee suomen aakkosista sanoihin. Oppikirjojen lisäksi käytän perhe-, ruoka- ja koulusanojen, värien ja numeroiden opettelussa runsaasti itse laatimiani materiaaleja.

 

Hassuja kielijuttuja sattuu. Oppilaan selkään meni peppu eikä reppu, ja kuulin yhden oppilaan ostaneen äidille korsetin, kun hän kävi ostoksilla koositti-, siis K-Citymarketissa.

Oppilaita siirtyy vähitellen yleisopetuksen ryhmään, ensin taito- ja taideaineissa ja kielissä. Tavoite on selviytyä valo-vuoden jälkeen yleisopetuksen luokassa S2-oppijana.

 

Työnantajani on antanut minulle vapaat kädet, ja työparini on onnekseni ollut kauan sama koulunkäynninohjaaja.

Kun minua pyydettiin kouluttamaan valo-luokan opettajia, perustin keväällä yrityksen. Olen tehnyt yhteistyötä myös aluehallintoviraston kanssa.

Koulutin esimerkiksi webinaarisarjassa, johon osallistui iso joukko valmistavan opetuksen ammattilaisia.