Puheenjohtaja 18.9.2018
Aina kun puhutaan tai kirjoitetaan organisaation hyvinvoinnista tai tuloksellisuudesta, esiin nousee hyvä johtaminen.
Johtaminen on hyvin vaativaa työtä. Erityisen vaativaa se on asiantuntijayhteisössä, jollaisia koulut, oppilaitokset, päiväkodit, tutkimusyhteisöt ja esimerkiksi kuntien sivistystoimistot ovat. Niihin on pyritty rekrytoimaan alan parasta osaamista, ja osaajilta odotetaan koko ajan enemmän itsenäistä vastuuta ja päätöksentekokykyä.
Koulutuksen, kasvatuksen ja tutkimuksen yhteisöissä erityispiirteenä on, että tulos syntyy vain osaavan ja päämääriin sitoutuneen henkilöstön ja heidän johtajansa tekemänä. Ihminen ja hänen osaamisensa ja sitoutumisensa tavoitteisiin on tuloksellisuuden kynnysehto. Siksi on ehdottoman välttämätöntä, että rehtorilla, päiväkodinjohtajalla tai muulla esimiehellä on opettajankoulutus ja vankka kokemus opettajan työstä.
Kouluyhteisö on omanlaisensa yhteisö siinä, että opettajat haluavat johtajan olevan läsnä, tukevan heitä työssään, mutta johtaja ei saisi mitenkään puuttua opettajan tekemisiin. Autonomian ajatellaan olevan lähes rikkumatonta. Johtaminen tulisi siis olla opettajan tukemista tämän tarpeiden mukaan.
Opettajan autonomia onkin Suomessa kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellisen vahva. Meillä ei ole tarkastusjärjestelmää, meillä ei tehdä kouluista, opettajista tai rehtoreista rankinglistoja, ei makseta palkkaa rankkauksen perusteella eikä meillä sijoiteta opettajia tai esimiehiä kouluihin sen perusteella, miten heidät rankataan kollegoihinsa verrattuna. Näin kuitenkin tapahtuu monissa maissa, myös Euroopassa.
Johtajan on johdettava ja ohjattava henkilöstöään yhteistyöhön ja toimittava siinä itse esimerkkinä.
Opettajan itsenäisyyteen kuuluu olennaisesti vastuu toimista ja tuloksista. Vuosikymmenten kokemukset ja tutkimukset osoittavat, että opettajan autonomia on yksi keskeisistä Suomen erinomaisten oppimistulosten syistä.
Opettajan on yhä vaikeampaa selviytyä yksin. Yhteistyö ja yhdessä tekeminen ovat niin työssä onnistumisen kuin työssäjaksamisen kannalta koko ajan tärkeämpiä.
Siksi myös opettajan työtä ohjaavat asiakirjat, opetussuunnitelmaperusteet etunenässä, tuuppivat opettajia yhteissuunnitteluun. Johtajan on johdettava ja ohjattava henkilöstöään yhteistyöhön ja toimittava siinä itse esimerkkinä.
Yhteissuunnittelu ei kuitenkaan ole lisäystä aiemman suunnittelun päälle, vaan se korvaa osan itsenäisestä suunnittelutyöstä. Jokainen opettajahan joka tapauksessa suunnittelee oppituntinsa.
Erityisesti asiantuntijayhteisössä on oikeutettua odottaa yhteisiin tavoitteisiin pyrkivää itsensä johtamista. Itsensä johtaminen on sekä vastuun saamista että sen ottamista myös tuloksista ja tuloksellisuudesta.
Asiantuntijayhteisössä esimieheltäkin odotetaan poikkeuksellisen paljon. Siksi yhteisön on tuettava esimiestä työssään. Parhaisiin tuloksiin päästään avoimella, rakentavalla ja tavoitteellisella keskustelukulttuurilla, jonka luomisesta yhteisön jokaisella jäsenellä on vastuu.
Johtajuudesta puhutaan paljon valmentamisena. Johtajan on uskallettava kuitenkin myös johtaa, erityisesti vaikeissa tilanteissa. Mitä tahansa johtajalta ei tietenkään voi sallia.
Johtajuuden tyhjiötä ei ole. Jos johtajuus ei ole esimiehellä, sen ottaa joku muu, useimmiten kovaäänisin.
Olli Luukkainen
Twitterissä @OlliLuukkainen