Tiimipelaaja niin pallokentällä kuin koulussakin

Kun Miia Martikainen oli aikansa kannustanut kolmea poikaansa jalkapallokentän reunalla, hän uskaltautui pelaamaan myös itse.

Käsi ja jalka paketissa, mutta pilke silmäkulmassa.

– Aikamoinen sattuma, Miia Martikainen huokaa haastatteluaamuna.

Liperiläinen luokanopettaja on pelannut kuntojalkapalloa seitsemän vuotta ilman ainuttakaan vammaa. Mutta nyt ”kompuroiminen omiin jalkoihin” edellisen illan harjoituksissa pakotti käymään päivystyksessä.

Miian puhelimessa välkkyy tasaiseen tahtiin tsemppiviestejä pelikavereilta. Käden kipsin hän sai lopulta poistaa revähdyksen jäljiltä jo illalla, mutta harkkohin tuli useamman viikon tauko. Jalkakin pääsi pois harsopaketistaan samana iltana.

 

”En osaa mitään, mutta voin tulla kokeilemaan”, Miia vastasi kuultuaan, että hänen poikiensa jalkapalloseuraan perustetaan naisten kuntojalkapalloryhmä.

Hyvä porukkahenki ja liikunnan ilo veivät Miian saman tien mukanaan.

– Tavoitteenani on saada hiki pintaan ja irrottautua työasioista. Se on onnistunut ihan täysin.

Ylämyllyn Yllätyksen kuntojalkapalloilijat tapaavat kentällä kaksi kertaa viikossa, ympäri vuoden. Harrastus on vahvistanut ja pitää yllä hyvää peruskuntoa, jota Miia tarvitsee energisten oppilaidensa kanssa.

Jalkapallon parissa hioutunutta reilun pelin henkeä, positiivista asennetta ja kavereiden tsemppaamista Miia pyrkii välittämään myös oppilailleen Utran koulussa Joensuussa.

Miia työskentelee tiimiluokassa, joka muodostuu hänen ja erityisluokanopettaja Mari Pakarisen oppilaista. Luokalla on päivän aikana opetusta sekä pienemmissä ryhmissä että koko ryhmän kanssa.

Miia ja Mari suunnittelevat, toteuttavat ja arvioivat työtään yhdessä. Miia toteaa yhteistyön olevan hyvin palkitsevaa.

– Samalla tavalla, kun minusta on mielekkäämpää liikkua porukassa, koen olevani koulussakin voimakkaasti tiimityöntekijä.

 

Martikaisen perheen pojat ovat pelanneet jalkapalloa jo vuosia. Elämä rytmittyy heidän peliensä mukaan.

– Haluamme viettää paljon aikaa yhdessä. Kun on kolme aktiivisesti harrastavaa lasta, on molempien vanhempienkin hyvä olla aktiivisia, Miia sanoo.

Parhaimmillaan tai pahimmillaan pelireissuja on ollut lähes joka viikonloppu. Välillä toinen vanhemmista lähtee yhden pojan mukaan ja toinen toisen. Jalkapallo on elämäntapa, josta saa virtaa myös työhön.

Miian tehtäviä joukkueissa ovat kannustamisen lisäksi olleet muun muassa turnauskioskeista vastaaminen ja varustetilauksista huolehtiminen.

Kuntojalkapallo on opettanut Miiaa ymmärtämään lajia ja lajin luonnetta entistäkin paremmin.

Aikaa koko perheen jalkapalloharrastukseen on kulunut paljon, mutta ikinä ei ole tuntunut turhauttavalta.

– Poikien mukana oleminen on yhdistänyt meitä perheenä ja antanut ympärillemme jalkapallovanhempien yhteisön.

 

Miia Martikainen

  • 47-vuotias luokanopettaja Utran koulussa Joensuussa.
  • Perheeseen kuuluu aviomies sekä 13-, 16- ja 20-vuotiaat pojat.
  • Jalkapallon lisäksi harrastaa puutarhanhoitoa ja lenkkeilyä. Tykkää myös järjestää juhlia kotona perheelle ja muulle lähipiirille.