Pikkupoikana Mikko Virtanen ajeli leikkijunallaan ympyrää, kokosi kaikenlaisia liimattavia pienoismalleja ja ihasteli kirjastossa rautatiekalustoja esitteleviä kuvateoksia. Iän karttuessa innostus junia kohtaan hiipui, mutta nuorena aikuisena rakkaus roihahti uudelleen.
Syksyllä 2008 Mikko nimittäin tapasi Pohjois-Suomen rautatieharrastajat -yhdistyksen jäsenen. Vastavalmistunut matemaattisten aineiden opettaja kävi hakemassa kerhosta inspiraatiota ja hankki aloittelijoille suunnatun pienoisrautatiealoitussarjan.
Vuoden verran Mikko perehtyi suomalaisen kaluston pienoismalleihin omin päin. Sitten hän liittyi harrastajayhteisön jäseneksi.
– Porukasta saa tukea, kun tietoja ja osaamista jaetaan. Aina on mukavampi harrastaa samanhenkisten ihmisten kanssa.
Kempeleen Kirkonkylän koulussa työskentelevän Mikon mukaan moni luulee virheellisesti, että pienoisrautatieharrastuksessa olisi kyse isojen poikien junaleikeistä.
Junilla ajaminen toki kuuluu lajiin, mutta se on vain pitkän projektin loppuhuipennus. Suurin osa ajasta kuluu kaluston ja ratojen rakenteluun.
– Osa pienoismalleista on niin vaativia, että niiden rakentamiseen menee kymmeniä tunteja. Hommia tehdään jopa nuppineulan pään avulla.
Mikko on erikoistunut suomalaisten vetureiden ja vaunujen rakentamiseen. Mittakaava on 1:87 eli niin kutsuttu H0.
Vaikka Mikko on luonteeltaan tarkan työn tekijä, rakentelussa hän on valmis antamaan itselleen armoa.
– Pyrin hienoon lopputulokseen mutta en ole niin paha niitinlaskija kuin jotkut. Kun juna menee raiteilla, ei siitä näe, jos jokin osa on puoli milliä liian pieni tai iso. Joskus rakentelussa joutuu tekemään kompromisseja, jotta saa homman tehtyä.
Parasta harrastuksessa on sen haasteellisuus. Pienoismallien tekeminen edellyttää äärimmäistä kärsivällisyyttä sekä monipuolisia kädentaitoja.
Suomalaista kalustoa ei tahdo saada valmiina kaupoista, joten kaikki pitää muokata itse muiden maiden vetureista ja vaunuista. Toinen vaihtoehto on piirtää ja tulostaa mallit 3d-tulostimella.
Työvaiheet Mikko dokumentoi kotisivuilleen muistutukseksi itselleen ja avuksi muille.
Lista tarvittavista työmenetelmistä ja -vaiheista on hengästyttävän pitkä. Vuosien varrella Mikko on oppinut työstämään niin metallia, muovia kuin puutakin. Elektroniikan ja digitaalitekniikan kanssa on auttanut suuresti oma koulutus.
Kerran vuodessa Pohjois-Suomen rautatieharrastajat järjestävät Oulussa pienoisrautatienäyttelyn, jonka taustajoukoissa Mikkokin on mukana. Erityisen mielellään hän nikkaroi yhdistykselle ratapalasia. Radanvarren maisemoinnissa hänellä riittäisi vielä opeteltavaa.
Vaativa harrastus on auttanut ymmärtämään kotitehtäviensä kanssa painiskelevia oppilaita.
– Myös matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa joutuu etsimään tietoa ja harjoittelemaan, eivätkä hommat heti lähde sujumaan niin kuin pitäisi. Yritän jatkuvasti tehdä oppilailleni selväksi, että harjoitus ja sinnikkyys tekee mestarin.
Oppitunneilla Mikko ei harrastuksestaan pukahda. Sen sijaan hän ujuttaa opetukseen elementtejä, joiden uskoo tukevan oppimista.
– Esimerkiksi matematiikassa yhdensuuntaiset suorat ovat kuin rautatiekiskot, jotka eivät kohtaa toisiaan.
Fysiikassa mies on havainnollistanut kiskojen avulla lämpölaajenemista.
– Olemme laskeneet, kuinka paljon pidempi rautatiekisko Oulusta Helsinkiin on kesällä kuin talvella.
Mikko Virtanen
- 38-vuotias perusopetuksen lehtori. Opettaa matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa ja tietotekniikkaa Kempeleen Kirkonkylän koulussa.
- Kuuluu Pohjois-Suomen rautatieharrastajiin.
- Kotisivu löytyy hakusanalla ”mou83 pienoisrautatiesivut”.