Koulukelauksia: Takapenkin talentti

Koulussa tuli piirrettyä kaikenlaisia ukkoja ja sarjakuvia takapenkissä, Jarkko Vehniäinen myöntää.

Joskus Jarkko piirsi tunnin aiheita, vaikkapa historian hahmoja, toisinaan pilapiirroksia opettajista tai tilannekuvia luokasta.

– Kuvaamataito oli kymppi, mutta muuten olin keskinkertainen oppilas. Kai se piirtely oli kiinnostavampaa.

Opettajatkin jäivät mieleen kuvien kautta, kuten Suolahdesta yläasteen kotitalousopettaja, jota sanottiin Korpuksi.

– Hän oli hintelä, kuiva nainen, jonka pää heilui puolelta toiselle, kun hän käveli. Piirsin hänestä kuvan, jossa hän löi päänsä molempiin ovenkarmeihin astuessaan luokkaan, Jarkko muistelee hekotellen.

– Mutta hän oli hyvä opettaja!

Kouluaikana Jarkolle ei tullut mieleen, että piirtämisestä voisi tehdä ammatin. Kenties yläasteen ilmapiiri ei kannustanut ajatukseen. Suolahti oli Jarkon mukaan hyvin kommunistinen, ja helluntailaispastorin poikaa kiusattiin.

– Kiusaaminen varjostaa koulumuistojani. Selvisin, koska minulla oli kaksi kaveria.

Kiusaaminen loppui, kun perhe muutti Jyväskylään. Jarkko meni ammattikoulun automekaanikkolinjalle. Hän kävi sen loppuun, mutta kiinnostus autoja kohtaan lopahti.

Kutsumuksensa hän löysi Ison kirjan raamattuopistossa Keuruulla. Se ei tosin löytynyt Raamatusta vaan tarinoiden kuvittamisesta.

Jarkko teki tunneilla piirtämistään sarjakuvista kirjan, ja kurssikaverit ostivat jokaisen kappaleen. Se innosti hänet tarjoamaan kuvituksia aikakauslehtiin.

Nykykoulussa Jarkkoa huolettaa kurinpito.

– Tuntuu, että opettajat ovat väsyneitä, koska heillä ei ole keinoja puuttua oppilaiden huonoon käytökseen. Opettajilla pitäisi olla enemmän valtaa ja kouluille täytyisi saada määrärahoja pienentää ryhmäkokoja.

Häntä mietityttää myös, onko yläkoululaisilla riittävästi eväitä opiskelualan valintaan.

– Minä en ainakaan ollut kypsä päättämään, mihin mennä.