Oppimisen tuen uudistus on ollut voimassa alle kaksi kuukautta. Tiia Peippo on silti ehtinyt jo katsoa sitä monesta kulmasta.
Viime lukuvuonna, kun uudistusta valmisteltiin, Peippo toimi vihtiläisessä Etelä-Nummelan koulussa rehtorin sijaisena. Tänä syksynä hän palasi vanhaan tehtäväänsä alkuopetuksen erityisopettajaksi. Hän on myös apulaisrehtori.
Juuri nyt työtehtäviin kuuluu tanssia: Peippo näyttää 3HL-luokan oppilaille, miten Vahvuusvariksen Ryhmätyötanssi menee.
Meneillään katsomusopetuksen tunti, jonka aiheena ovat ryhmätyötaidot. Peippo on mukana antamassa ryhmäkohtaista tukea. Katsomustunnilla tukea tarvitaan lähinnä toiminnanohjaukseen ja käytökseen.
Ryhmätyötanssi etenee videolla hytkyvän Vahvuusvariksen esimerkin mukaan. Peipon tanssikaveriksi liittyy luokanopettaja Hanna Mikkola.
Toinen luokanopettaja Linda Olszewska kiertelee rauhoittelemassa ja auttamassa niitä, joilla keskittyminen meinaa herpaantua. Lapsia auttaa myös koulunkäynninohjaaja Jaana Maaninka.
”Emme ajattele, että nuo ovat sinun oppilaitasi ja nämä minun”
Opettajien tiivis yhteispeli on Etelä- Nummelan koulun tärkein lihas oppimisen tuen järjestämisessä.
Kaksi vuotta sitten perustettu koulu on alusta asti ja lakimuutoksesta tietämättä vienyt toimintatapojaan uuden lain mukaiseen suuntaan.
– Meillä on ollut joustavat ryhmittelyt jo tähänkin asti, ja yhteisopetus on juttumme. Pystymme hyvin saumattomasti suunnittelemaan, kenen työpanosta tarvitaan missäkin. Emme ajattele, että nuo ovat sinun oppilaitasi ja nämä minun, Peippo kertoo.
Kullakin luokka-asteella oppilaista on muodostettu yksi suuri luokka, jota opettaa vähintään kaksi luokanopettajaa. Luokkaa ryhmitellään joustavasti pienemmiksi porukoiksi pedagogisten tarpeiden mukaan.
3HL-luokassa oppilaita on lähes neljäkymmentä, ja sitä opettaa kaksi luokanopettajaa. Lisäksi luokassa työskentelee koulunkäynninohjaaja.
Etelä-Nummelan koulu ylittää vähimmäisvaatimukset
Vihti toimi rahanjaossa niin kuin pitikin ja ohjasi tuen uudistukseen tarkoitetun valtionrahoituksen kouluille. Uuden lain mukaan ryhmäkohtaiseen tukeen pitää varata laskennallisesti vähintään 0,122 tuntia viikossa oppilasta kohden.
Tiia Peipon mukaan Etelä-Nummelan koulussa, tuttavallisemmin Etnussa, vähimmäismäärä jopa ylittyy. Ryhmäkohtaista tukea ovat yleinen tukiopetus, opetuskielen tukiopetus ja erityisopettajan opetus muun opetuksen yhteydessä.
3HL-luokka sai uudistuksen myötä kiinteän tukitunnin. Hanna Mikkola opettaa kerran viikossa tukiopetusryhmää, johon osallistuvat ne, jotka sitä sillä hetkellä tarvitsevat.
Lisäksi luokka saa viikossa yhteensä yhdeksän tuntia erityisopettajan antamaa opetusta muun opetuksen yhteydessä.
Yhteisopetuksen ansiosta oppilailla on mahdollisuus saada melko usein erityisopettajan opetusta ryhmäkohtaisena tukena.
Peipon ja koulun toisen erityisopettajan ei tarvitse jakaa tuntejaan kovin monen erillisen luokan kesken. Peippo opettaa lähinnä ykkösiä ja kakkosia, kerran viikossa myös kolmosia.
Etnussa työskentelee lisäksi resurssierityisluokanopettaja, jonka työnkuva on melko samanlainen kuin erityisopettajilla. Hän voi kuitenkin opettaa kokonaisia oppiaineita, kun taas erityisopettajan kelpoisuudella oppilaskohtaista tukea voi antaa pienryhmässä vain osa-aikaisesti.
Opettajat luottavat toistensa osaamiseen
Yhteisopetuksen kompastuskiveksi voi joskus muodostua se, ettei opettajilla riitä aika yhteiseen suunnitteluun. Etnussa se ei kuitenkaan ole ongelma, Peippo kertoo.
Hän on itse rehtorin roolissa tehnyt lukujärjestykset niin, että saman tiimin opettajilla on mahdollisimman yhtenevät aikataulut ja suunnittelemaan voi jäädä joustavasti.
– Yhteisopetuksessa keskeistä on luottamus toisiamme ja toistemme asiantuntemusta kohtaan. Jos joku ehdottaa, että katsotaan kymmenylityksiä matikassa, sillä yleensä mennään.
Etnuun on varta vasten rekrytoitu sellaista henkilökuntaa, joka tuntee yhteisopetuksen idean omakseen. Peippo on systeemiin tyytyväinen.
Tuen järjestämistä helpottaa sekin että oppilaskohtaista tukea tarvitsevia oppilaita ei ole kovin paljon.
Lain mukaan yhden opettajan opetettavana saa olla korkeintaan viisi sellaista oppilasta, jotka saavat jostain oppiaineesta yli puolet erityisopettajan tai erityisluokanopettajan antamaa opetusta pienryhmässä tai erityisluokassa.
Etnussa tämän rajan noudattamiseksi ei ole tarvinnut tehdä erityisiä järjestelyjä.
Miksi asioille on pitänyt keksiä uusia nimiä?
Uusi laki tuli voimaan vauhdilla. Kesäkuussa vielä rehtorina työskennellessään Peippo osallistui Opetushallituksen infotilaisuuteen, jossa tuli vaikutelma, että asiat olivat vielä aika levällään.
Hänen kokemuksensa on, että myös eri järjestäjien webinaareissa on välillä puhuttu hieman ristiin.
– Ajatus on hyvä, mutta miksi asioille on pitänyt keksiä uusia nimiä? En voi sanoa antavani erityisopetusta vaan erityisopettajan antamaa opetusta, ja kollega vieressä antaa erityisluokanopettajan antamaa opetusta.
Peippo toteaa, että vanhempien kanssa tavatessa saa olla kieli keskellä suuta, että käyttää oikeita termejä. Hän on kuitenkin optimisti ja luottaa, että tilanne asettuu.
– Kyllä tästä varmaan hyvä tulee, kun joku Opetushallituksestakin ehtii vielä enemmän valmistella ja vastailla kysymyksiin.
Tärkeintä on toimia lapsen etu edellä
Ovatko vanhat, hyvinä pidetyt käytänteet uuden lain mukaisia? Tätä Etelä-Nummelan koulun henkilökunta on joutunut jonkin verran selvittämään.
Yksi pohdinta koski sitä, voiko erityisluokalla opiskelevan oppilaan yhä integroida ylöspäin eriyttävään yleisopetuksen ryhmään, kun oppilas siitä hyötyy.
Lopulta todettiin, että hyväksi havaittu järjestely saa jatkua.
Oppimisen tukeen erikoistunut erityisasiantuntija Sari Jokinen OAJ:stä vahvistaa, että tulkinta on oikea. Erityisluokista on hyväkin integroitua yleisopetukseen silloin, kun se on oppilaan kannalta tarkoituksenmukaista.
Toisaalta Tiia Peippo on sitä mieltä, että pilkuntarkkaa ohjeiden tulkintaa tärkeämpää on lapsen tarpeisiin vastaaminen.
– Ajattelen, että jos menee lapsen etu edellä, ei voi toimia kovin väärin.
Jotkut kunnat ovat kouluttaneet kohtuuttomaan kirjaamistapaan
Oppimisen tuen uudistuksen yhtenä tarkoituksena on vähentää opettajien kirjaamistyötä. Peippoa epäilyttää, mahtaako kirjaaminen oikeasti vähentyä vai peräti lisääntyä.
Syyskuun alussa haastattelua tehtäessä Etnu ei ollut vielä saanut Wilmaan uusia lomakkeita, joten opettajat eivät voineet arvioida kirjaamisurakan suuruutta. Opetushallituksen mallilomakkeet vaikuttivat Peiposta pitkiltä.
OAJ:n tiedossa on, että jotkut kunnat ovat kouluttaneet opettajia kohtuuttoman työlääseen toimintatapaan: kirjaamaan joka ikisen tunnin jälkeen tietoja kunkin oppilaan saamasta ryhmäkohtaisesta tuesta.
Yksittäisten oppilaiden saamilla ryhmäkohtaisen tuen määrillä ei ole merkitystä, sanoo OAJ:n koulutuspolitiikan johtaja Nina Lahtinen.
– Opetuksen järjestäjät pystyvät kyllä kertomaan Opetushallitukselle, paljonko erityisopettajalla on ollut käytettävissä tunteja ryhmäkohtaiseen tukeen ja paljonko opettajille on maksettu korvauksia.
Erityisopen päivään mahtuu monenlaista
Etnussa ollaan onnekkaita siksikin, että tilat tukevat joustavaa ryhmittelyä. Akustiikka toimii, ja luokan keskelle voi vetää lisäseinän.
Peipolla on aivan ykkösluokan vieressä, oma työtila, jonka hän on nimennyt Huvikummuksi. Siellä hän antaa oppilaskohtaista tukea pienryhmissä yleensä tunnin–pari päivässä. Pienryhmissä treenataan lähinnä matematiikkaa ja lukemista.
Tänään Peipon asu on linjassa Huvikummun teeman kanssa. Peppi Pitkätossu -kuvioinen mekko on valittu lapsia ajatellen: joitakin ajatus erityisopettajan opetuksesta saattaa pelottaa, ja hauskan kuosin katselu voi lievittää jännitystä.
Erityisopettajan päivään mahtuu monenlaista. Ennen kuin on päästy päivän viimeiselle katsomustunnille, Peippo on ehtinyt opettaa useampaa eri ainetta, testata parikymmentä lasta matemaattista hahmotuskykyä mittaavalla Venny-testillä, selvitellä ongelmatilanteita, joita on sattunut niin koulumatkalla kuin vessassakin, rauhoitella ja kannustaa.
– On tultu aika kauas 90-luvulta, kun erityisopettaja tuli salkun kanssa paikalle tunniksi tekemään luki-testin. Paljon tapahtuu, mutta minä nautin tästä. On tämä toista kuin istua koko päivä tietokoneella.
Lue sarjan muut osat:
Eskarin oppimisen tuki saa lisävirtaa lähikoulusta
Oppimisen tuen uudistus kevensi luokanvalvojan kirjaamistaakkaa
-
Lue lisää » oaj.fi » tavoitteemme » oppimisen-tuki
Uudistus heijastuu moneen opettajaryhmään
Seuraamme koko lukuvuoden kestävässä juttusarjassa oppimisen tuen uudistuksen vaikutuksia esi- ja perusopetuksen opettajien työhön. Tiia Peipon lisäksi sarjassa tavataan nämä neljä opettajaa eri puolilta Suomea.
Mikko Joutsenlahti,
matemaattisten aineiden opettaja, Raumanmeren peruskoulu, Rauma
Etenkin matematiikan tunneilla Mikko Joutsenlahden työparina on usein erityisopettaja tai resurssiopettaja. Näin on ollut ennenkin, mutta uudistus on tuonut tunneille entistäkin useammin toisen opettajan.
– Toinen opettaja antaa vetoapua, rauhoittaa yleistä tilannetta ja mahdollistaa aineenopettajan keskittymisen muihinkin kuin tukea tarvitseviin oppilaisiin.
Uudistuksen lisärahalla kouluun on saatu kaksi uutta erityisluokanopettajan tehtävää sekä uusi historianopettaja, joka toimii paljon resurssiopettajana.
Koulun erityisopetustiimi on perehdyttänyt aineenopettajia tuen uusiin kuvioihin.
Omassa opetuksessaan Joutsenlahti on pohtinut, miten uudistuksessa korostuva kielitietoisuus tulisi huomioida.
– On pitänyt treenata, että miten vaikkapa fysiikan tai kemian vaikeaa termistöä voisi avata paremmin.
Ursula Vasama,
varhaiskasvatuksen erityisopettaja, Katajanokan päiväkoti, Helsinki
Ursula Vasama on veo yksikössä, johon kuuluu kolme päiväkotia: Katajanokka, Masto ja Suomenlinna.
Vasama kertoo saaneensa kaupungilta hyvin koulutusta uudesta tuen mallista. Hän on ilmoittautunut myös Opetushallituksen järjestämiin koulutuksiin.
Haastattelun aikaan elokuussa uudistuksen yllä leijaili vielä kysymysmerkkejä, mutta Vasama oli luottavainen, että asiat selviävät.
Täydentävässä varhaiskasvatuksessa jatketaan edelleen vanhalla kolmitasoisella mallilla, joten eskarit ovat kahden eri lainsäädännön piirissä.
Pohdittavaa on muun muassa siinä, missä uudessa mallissa menee raja lapsikohtaisen ja ryhmämuotoisen tuen välillä: ketkä vanhan mallin mukaista tehostettua tukea saaneista tarvitsevat lapsikohtaista tukea ja riittääkö joillekin ryhmämuotoinen tuki.
Mirkka Hiltunen,
erityisluokanopettaja, Utran koulu, Joensuu
Mirkka Hiltunen opettaa ekaluokkalaisten tiimiluokkaa, johon on koottu sekä oppilaskohtaista tukea tarvitsevia että muita. Työparina on luokanopettaja ja luokassa on lähes aina myös koulunkäynninohjaaja.
Hiltunen on oman koulunsa oppimisen tuen koordinaattori, joka tekee konsultoivaa yhteistyötä muiden opettajien kanssa. He tarkastelevat yhdessä, miten oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt ja ryhmäkohtainen tuki luokissa sujuvat.
Uuden lain lähtökohdat kuten yhteistyö ja ennalta ehkäiseminen ovat Hiltusen mielestä todella hyviä. Paperityön mahdollinen väheneminen olisi tervetullutta. Hän toivoo, että koulun ei tarvitse suuremmin muuttaa hyväksi havaitsemiaan systeemejä.
– Mielestäni ei ole tämän lain tarkoitus, että hankaloitetaan jotain sellaista, joka palvelee hyvin oppilasta.
Erika Stewart,
varhaiskasvatuksen opettaja, Saarenputaan päiväkoti, Rovaniemi
Erika Stewart opettaa ryhmää, jossa on esiopetusikäisiä ja viisivuotiaita. Saarenputaalla on tehty tällaisia sekaryhmiä siitä asti, kun se oli mukana kaksivuotisen esiopetuksen kokeilussa.
– Yhteistyössä ja tuen järjestämisessäkin tästä on valtava etu. Kaikkea ei tarvitse aloittaa alusta, vaan lapset ja huoltajat ovat jo tuttuja.
Tuen uudistukseen Stewart suhtautuu levollisesti.
– Olemme varmasti tehneet oikeita asioita tähänkin asti.
Paperityöhön Stewart odottaa kevennystä. Ennen Rovaniemellä on tehty kaikille eskareille lasten esiopetuksen oppimissuunnitelma leops. Uusissa lomakkeissa asia on ratkaistu niin, että vasu-lomakkeeseen on lisätty osiot, jotka täytetään vain eskareille.
Kommentti
Tuen riesana hankala termistö
Oppimisen tuen uusi arki on vielä arvoitus kaikille. Sellaista oraakkelia ei ole, jota voisi haastatella ja kysyä, mitä kaikkea uudistus kouluihin ja esiopetukseen lopulta tuo.
Siksi päätimme aloittaa juttusarjan, jossa pysyttelemme seuraamme eri opettajien työtä koko lukuvuoden ajan.
Vaikka uudistus on ollut nopea, haastattelemieni opettajien puheista välittyi luottavainen tunnelma. Paljon on kuitenkin vielä epäselvää.
Melkein jokainen jututtamani opettaja mainitsi, että termistö on hiukan hakusessa. Oppimisen tuki on kieltämättä saanut riesakseen monimutkaisen sanaston. Käsitteet ovat kankeita ja monet niistä kuulostavat melkein samalta, vaikka merkitys on eri.
Uudistuksessa termistöön tuli esimerkiksi sellainen kolossi kuin oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt – siis opetuksen arjen järjestäminen niin, että varsinaisten tukitoimien tarve vähenee. Asia on tärkeä, mutta siitä voi olla työlästä puhua.
Lain kiemurat ovat itsessään monimutkaisia. Mutkikasta asiaa ei tarvitsisi enää vaikeuttaa hankalasti muistettavilla nimillä.
Heta Lievonen
-
Miten oppimisen tuki toimii teillä? Mistä haluaisit lukea? Lähetä vinkki: [email protected]